Neiti A: Unisikamaista touhua
Mä en osaa tätä päikkäri-juttua. En vaan osaa. Niinku että nukutaan 15 minuuttia tai maksimissaan puoli tuntia ja sitten ollaan pirteitä ja energisiä. Joo-o, niinpä niin. Se on onnistunut ehkä kerran tämän elämän aikana.
Ensinnäkään en ehdi nukahtamaan, jos laitan kellon soimaan puolen tunnin päästä. Mietin vaan koko ajan, että nyt se kohta soi, nyt se kohta soi, apua, pitää nukkua ennen kuin se soi, eikö se nyt jo soi. Ja sitten, kun se tosiaan soi, sammutan sen, käännän kylkeä ja nukun kolme tuntia. Ei kauhean virkistävää saati tehokasta. Tai järkevää yöunien kannalta.
Noh, eilen töiden jälkeen ei kyllä ollut nukahtamisen kanssa ongelmia, mutta sitten en vaan jaksanut nousta. Matkailu vaati veronsa. Joskus yhden aikaan yöllä tuumin, että jaaha, nyt varmaan voisi jo pestä hampaat, ja aamulla kömmin ylös vähän kahdeksan jälkeen. Joten unta tuli palloon sellaiset 15 tuntia.
Kyllä kyllä, olen kaikkien unisikojen äiti.
Ensinnäkään en ehdi nukahtamaan, jos laitan kellon soimaan puolen tunnin päästä. Mietin vaan koko ajan, että nyt se kohta soi, nyt se kohta soi, apua, pitää nukkua ennen kuin se soi, eikö se nyt jo soi. Ja sitten, kun se tosiaan soi, sammutan sen, käännän kylkeä ja nukun kolme tuntia. Ei kauhean virkistävää saati tehokasta. Tai järkevää yöunien kannalta.
Noh, eilen töiden jälkeen ei kyllä ollut nukahtamisen kanssa ongelmia, mutta sitten en vaan jaksanut nousta. Matkailu vaati veronsa. Joskus yhden aikaan yöllä tuumin, että jaaha, nyt varmaan voisi jo pestä hampaat, ja aamulla kömmin ylös vähän kahdeksan jälkeen. Joten unta tuli palloon sellaiset 15 tuntia.
Kyllä kyllä, olen kaikkien unisikojen äiti.
Tunnisteet: elämä
Lähetä kommentti