Puuro: Sielu ja ruumis
Olen läski. Tai ehkä se on vähän vahvasti sanottu, mutta viimeisen puolen vuoden aikana painoa on tullut niin paljon lisää, että kehoni tuntuu jotenkin kömpelöltä ja raskaalta. Maaginen 70kg:n raja tuli ylitettyä tammikuussa. Eihän se muuten paljon ikäiselleni miehelle olisi, mutta kun pituutta tällaisella persjalkaisella savolaisella on vain 169cm, niin kilot näkyvät ikävästi vyötäröllä ja reisissä.
Pääsyy pyöristymiseen on liikunnan puute. En ole koskaan ollut urheilullinen. Jalkapallon pelaaminen kesäisin ei oikein riitä pitämään kiloja kurissa ja lihaksistoa vireessä ympäri vuoden. Olen huomannut, että selkäni ja jalkani eivät enää ole yhtä notkeassa kunnossa kuin nuorempana. Hyvä puoli on, että olen alkanut kiinnittää näihin asioihin enemmän huomiota.
Sairastuin 10-vuotiaana diabetekseen. Nyt, 15 vuotta myöhemmin, alan huomata ensimmäisiä pitkäaikaissairauden vaikutuksia vartalossani. Vatsan iho on pistosten jäljiltä vähän kovettunut tai turvonnut, en keksi sille parempaa määritelmää. Sormissa ja varpaissa ei kierrä veri niin hyvin kuin aiemmin, joten pakkasella tulee helposti kylmä. Ei tauti muuten juuri vaikuta elämääni, pitää vain olla tarkkana pistosten kanssa ja katsoa vähän mitä syö. Välillä lipsun, mutta toisaalta, jos koko ajan stressaisi, niin ei voisi nauttia mistään.
En juuri ajattele vanhenemista tai kuolemaa. Ei kai tämän ikäisen tarvitse. Kyllä se aikanaan tulee kuitenkin. Enemmän mietin sitä, koska selkääni ilmestyy karvoja(sukuni miehet ovat kaikki todella karvaisia), tai sitä, saanko painoni tippumaan. En halua että kehoni rapistuu, kun sitä jo valmiiksi kuluttaa sairaus.
Lähetä kommentti