Yöllä Päijät-Hämeessä ukkosti ja salamoi niin, että siihen väkisinkin heräsi. Sitä heräsi ja koetti laskea miten kaukana ukkonen oli ja mahtoiko olla tulossa kohti. Sitä seurasi yö-moodilla olevilla aivoille tehty pelastussuunnitelma. Ei kovin kaksinen eikä sitä edes tarvittu.

Vaan empä muista milloin tuntui kuin Ukkonen itse olisi iskenyt salamoita maahan sillä voimalla. Pisti taas nöyräksi.

Tunnisteet: huomioita, luonto, sää

Posted by Hanna Kopra at 12:15 ip. | Permalink | Comments

Sunnuntaina näimme sinisen taivaanrannan ennen kuin aurinko värjäsi sen punaiseksi.
Aamulla aurinko oli noussut jo korkealle horisontin yläpuolelle. Se paistoi kirkkaasti ja ohjasi ihmisiä omille paikoilleen. Aamuauringon venyttämät varjot alkoivat pikkuhiljaa kulkea mailleen. Jo ennen puoltapäivää ne vetäytyisivät omistajiensa alle niin, että tuskin huomaisimme niiden olemassaoloa, ja pysyisivät siellä hiljaa - kuin odottaen auringonlaskua.

Viikonloppuna kevät oli lähempänä kuin koskaan. Maaseutukierroksella näimme kuinka aurinko teki kaikkensa paistaakseen, lämmittääkseen ja avatakseen luonnon taas kesään. Auringon lisäksi myös ihmiset ottivat meidät vastaan avosylin minne ikinä pakenimme. Tuntui mukavalta.

Tunnisteet: elämä, sää, valokuvat

Posted by oopa at 7:41 ap. | Permalink | Comments

Jotain talven keleistä kertoo se, että faija meni katsomaan hiihdon SM-kisjoja fillarilla.

Myös Hesarin kuva kertoo kaiken.

Tunnisteet: sää

Posted by oopa at 2:15 ip. | Permalink | Comments

Aurinko paistaa ja vettä sataa, taitaa tulla ilmastonmuutos.

Tunnisteet: elämä, sää

Posted by oopa at 4:05 ip. | Permalink | Comments