Noita jalkapallon EM-kisoja katsellessani olen kiinnittänyt huomiota niinkin oleelliseen seikkaan kuin, että Saksan valmentajalla on oikein hieno kauluspaita. Sellainen hieman slimmi. Veri nais, veri nais.

Huomasin itse asiassa saksalaisten hyvin istuvat paidat jo MM-kisoissa, jolloin valmentajana hääri vielä Jürgen Klinsmann. Taisimme Metsäprinsessan kanssa kisakatsomossa oikein yllättyä, kuinka hyvältä Klinsmann näytti. Ja ilman takatukkaa, jes.

Jos joku on ymmärtänyt näitä valmentajia sponssata, niin hyvin tehty. Kelpaisi tuollaisia kauluspaitoja katsella täällä kotimaassakin, vinkkivinkki.

Tunnisteet: huomioita, maailmalta, tyhmät jutut, urheilu

Posted by Anna at 1:15 ip. | Permalink | Comments

Kävinpä Herttoniemessä sijaitsevassa Marimekon tehtaanmyymälässä. Sattuneesta syystä katsastin myös lastenvaatevalikoiman. Huh huh!

Mitä kamalia retkuja siellä roikkuikaan rekillä. Ne horror rytkyt voisi vaikka lahjoittaa jonnekin. Ei niitä kukaan osta. Ainakaan Marimekkona. Joku yhtenäinen taso valikoimassa olisi ihan jees. Sellaisia puoli läpinäkyviä mustia paitoja en edes osannut kuvitella löytyvän Marimekon lastenmallistosta. Ja oho! Eihän sellaisia Marimekon netissäkään tohdita esitellä.

Niille sivuillekin voisi tehdä …jotain.

Tunnisteet: hihat palaa, huomioita, muoti, vaatteet

Posted by Hanna Kopra at 11:12 ap. | Permalink | Comments

Hackmanin uudet Flirt-aterimet ovat ihan näpsäkän näköisiä, mutta eivät valitettavasti kovin laadukkaita. Lounasravintolan haarukoiden ja veitsien väripinta oli jo naarmuilla ja aterimet ovat olleet käytössä korkeintaan kaksi viikkoa.

Aiaiaiaiai. Satikutia tuotekehitysosastolle!

JA: Kuka helvetti on päättänyt, että Flirt-kampanjan palkintona on ällöruma, anteeksi "tyylikäs", Lancel-laukku? Yöx.

Tunnisteet: design, huomioita, kulutus, palaute

Posted by Anna at 2:48 ip. | Permalink | Comments

Yöllä Päijät-Hämeessä ukkosti ja salamoi niin, että siihen väkisinkin heräsi. Sitä heräsi ja koetti laskea miten kaukana ukkonen oli ja mahtoiko olla tulossa kohti. Sitä seurasi yö-moodilla olevilla aivoille tehty pelastussuunnitelma. Ei kovin kaksinen eikä sitä edes tarvittu.

Vaan empä muista milloin tuntui kuin Ukkonen itse olisi iskenyt salamoita maahan sillä voimalla. Pisti taas nöyräksi.

Tunnisteet: huomioita, luonto, sää

Posted by Hanna Kopra at 12:15 ip. | Permalink | Comments

Meidän vanha lähiaseistamo oli ryöstetty. Ei olisi ennen moinen päässyt käymään. Se on kyllä paljolti kiinni myös siitä, että ennen siellä oli töissä Pate ja Eppu. Eikä kellään olisi tullut pieneen mieleen mennä kokeilemaan nokkeluuttaan poikien työvuoron aikana. Tai muutoinkaan.

Tunnisteet: huomioita, kaupunki, tapahtumat

Posted by Hanna Kopra at 8:06 ap. | Permalink | Comments

Tänään, jälleen kerran, todistin mielestäni käsittämätöntä toimintaa ruokakaupan hedelmätiskillä. Varmastikin puolet asiakkaista tunki valitsemansa banaanit hedelmäpussiin. Siis banaanit. Tiedättehän, ne keltaiset hedelmät, jotka kasvavat semmoisissa mukavissa tertuissa. Ja niissä on sellainen paksu kuori. Kyllä kyllä, siellä sitä nyt nyökytellään, tiedetään tiedetään.

No kun kerran tiedätte, että niitä on kätevä kantaa ilman pussia eikä pussi suojaa niitä mitenkään, niin miksi, oi miksi, ne pitää silti tunkea sinne?! Aivan turhaa hedelmäpussien väärinkäyttöä ja tuhlausta, sanon minä.

Senkin banaaninpussittajat, maailma olisi parempi paikka ilman teitä.

Tunnisteet: huomioita, kulutus, vitutus

Posted by Anna at 7:26 ip. | Permalink | Comments

Bob Helsingin Marimekolle pykäämä Tasaraita-kamppis saa oikein kunnolla huutia täällä. Voevoe Bobit.

Tunnisteet: huomioita, mainonta

Posted by Anna at 4:41 ip. | Permalink | Comments

Hesari 18.5.2008 / E9

"-- Me etsimme sinua
AD/graafikko

suunnittelemaan maailman mykistävää maiontaa ja muuta kampanjointia. Mittava imagonrakennus ja arjen hektinen aherrus ovat sinusta yhtä haastavia ja kiehtovia. Ilmiömäisiä, ennen näkemättömiä oivalluksiasi pääset toteuttamaan valmiiksi vahvan ja valovoimaisen brändin turvin".

- Marimekko (http://www.marimekko.com/fi - pelkällä .fi-päätteellä sivusto ei löydä itseään)

Tunnisteet: design, huomioita

Posted by Hanna Kopra at 8:47 ap. | Permalink | Comments

Siis eikö kenellekään tule Reino & The Rhinosin Lempee-biisistä Aki Sirkesalo mieleen?! Em ai tö ounli van!? Ei kaikissa kappaleissa, mutta etenkin tässä Lempeee-kipaleessa joku on aivan sirkesaloa. Kuuli sen missä vaan, niin ensimmäisenä ajattelen: "Miksi täällä soi Aki Sirkesalo?!". Ei, se ei ole sama kuin silloin kun huusin täydessä Baker's-ravintolassa "KUKA VITTU TÄÄLLÄ SOITTAA SAMULI EDELMANIA!?", läpi kaiken melun ja ihmismassan. Varsinkaan kun se oli S. Edelmann itse.

Eräs diijei sydäntiettyineen kommentoi Aki Sirkesalo -vertausta, että "Sehän on kuollut!". Hei mä en NIIIN tunne Sirkesalon tuotantoa. Mutta siis otettiin diijein vihjeestä vaari ja meilläkin on nyt reinouta, eli kesämusaa.

Tunnisteet: huomioita, musiikki

Posted by Hanna Kopra at 4:05 ip. | Permalink | Comments

Eh. Jos HK ei nyt saa maailmalla huomiota tällä pätkällä, niin ei sitten koskaan.

Tunnisteet: huomioita, mainonta

Posted by Anna at 10:19 ap. | Permalink | Comments

Kevät. Tuo tulevien polttareiden suunnittelupalaverien high season. Sen tiimoilta löysin itseni Polttari Shopin sivuilta. Mahtavaa! Miten olisi joku strippareista? Juontaja olis kans aika mahtava idea. Jos se olisi vähän niinkuin kertoja/selostaja. Vaikka Henry Saari.

Mutta ehkä jotenkin toi Polttari Shopin verkkokauppa tuntuu jännältä kombinaatiolta asioita. Siis ton otsikon alle. Vaikka siis Baby Showereihin ja lapsiinhan koko polttarijutulla tähdätäänkin. Ehkä, joskus, ei aina.

Tunnisteet: elämä, huomioita, huumori, julkkikset, linkit

Posted by Hanna Kopra at 9:15 ip. | Permalink | Comments

Hämmennyin eilen kaupassa. Tai oikeastaan vasta kotona. Kävin ruokaostoksilla ja menin pitkästä aikaa tutkimaan broilerhyllyä. Noh, siellähän oli sitten jos jonkinlaista kanaa alennuksessa, viimeinen myyntipäivä kun oli meneillään. Ostoskoriin eksyikin sekä maustamatonta että maustettua kalkkunaa ja sen sellaista. Onneksi kuitenkin muistin, että pakastelokerooni ei kauheasti tavaraa mahdu. Siitä huolimatta ostin kilokaupalla kanaa. Hmmm.

Olen aiemminkin huomannut itsessäni vastaanvanlaista outoa käyttäytymistä. Olen verraten laiska siivoamaan, mutta jos olen esimerkiksi kaverini luona syömässä, alan keräämään astioita pois täysin oma-aloitteisesti. Ne likaiset astiat vain jotenkin häiritsevät minua. Ja niitä on kiva kerätä pois. Ihme, etten ala tarjoilemaan jälkiruokia, kertaamaan reseptejä ja availemaan kaverini viinapulloja!

Sieltä se vaan puskee, emäntä-moodi. Joku saa musta vielä todella hyvän vaimon.

Tunnisteet: elämä, huomioita

Posted by Anna at 4:49 ip. | Permalink | Comments

Olen aina ollut sitä mieltä, että Teema-astiasto on jokseenkin hanurista. Että se on tylsä ja täysin plääh. Rasittavinta siinä on keltainen värivaihtoehto, jonka toki ymmärrän olevan vaihtoehto, mutta sen pelkkä olemassa olo risoo. Rankasti. Voisi jopa todeta, että liikaa.

Minusta Ego-mallisto oli parempi. Siis r u o k a i l u a s t i a s t o k s i. Sitten ruokalautasten teko ja valmistus (saattavat olla synonyymejä, ai dount keer!) lopetettiin. WTF!? Miksi?!

Nyt kaapissa on viisi ruokalautasta, kuusi syvää lautasta, on kaksi isoa tarjoilukulhoa, yksi pienempi, neljä "puuro"kippoa (jos tykkää syösä puolilitraa puuroa) sekä sitä kahvikupistoa. Joista on mystisesti kahvat irronneet osasta ja sielläkin siis vajaamiehitys. Mitä minä teen sellaisella lautassarjalla, johon en saa paikkausta kuin metsästämällä kuin joku luolamies teroitetulla tikulla sepelihammastiikeriä?! En mitäään!

Vaihda nyt sitten johonkin astiastoon. Jos kaikkea valmistetaan viisi vuotta (jos edes sitä), niin kaikista malleista tulee erikoiskeräilyharvinaisuuksia eikä mitään (paitsi Teeeemaa) voi käyttää arkiarkiastiastiona. Ellei hae Ikeasta ja sieltäkin jotain v:n perusperusmallia.

Pakotetaanko tässä ihminen väsyttämällä valitsemaan Teema?!

Tunnisteet: design, hihat palaa, huomioita, kulutus, ostokset

Posted by Hanna Kopra at 8:16 ip. | Permalink | Comments

Eikö se niin olekin, että jos repii pullon etikettiä, niin se kertoo vaan että ihminen on puutteessa? No nyt ei saa ilmaista sitäkään. Tai saa, muttei sitten saa pullosta panttia palautettaessa. Ai dind nou tät.

Tampesterin yliopiston naiset tekvät pullouudistuksesta tutkimusta, saa osallistua: https://elomake.uta.fi/lomakkeet/3422/lomake.html. Kävin raksimassa ruutuja ja mää mitään tienny! Että onko uudet pullot parempia kuin vanhat tai onko uudistuksen takan salaliitto. Kaiken takanahan on salaliitto!

Tietty koetin käydä tarkistamassa Palpan sivuilta kaikkia kohtia, etten nimettömänä antaisi itsestäni dorkaa kuvaa. Hienot sivut, mutta tosi vähän infoa! Ja sitten se mitä luulin nettipeliksi ei olekaan nettipeli. Mikä pettymys!

Tunnisteet: huomioita

Posted by Hanna Kopra at 4:11 ip. | Permalink | Comments

Meillä on karanteeni päällä. Ihan hyvästä syystä lusitaan. Vaikka asioita on vain solidaarista jakaa toisten kesken, menee raja aina jossain. Vatsatauti on yksi sellainen, rajapyykki.

Nyt liikkeellä on rajua ja miedompaa vatsatautia. Meillä on sentään se miedompi. Mutta sitkeä ja herkkä tarttumaan. Jotkut ei tätä usko ja menevät silti töihin, vaikka selkeästi alkaa oireet olla päällä. Nöy, nöy, nöy… Tai ihan miten jokainen kokee, että työpaikalle halutaan viikon mittaisia vajaamiehityksiä.

Lepo. Tuo ainainen lepo. Mutta lepo ja nesteytys (ei alkoholi kuitenkaan) vaan on ne mitkä auttaa. Ja onhan se kivempi itsellekin kotona juosta naama hätäisen punaisena vessaan.

Mutta jos päättää mennä töihin, niin kannattaa ottaa vaihtovaatteet mukaan, käsidesinfiointiainetta, Osmosalia, Jaffaa, sellainen naamasuojus kuin Maikkel Jaksonilla ja hammaslääkäreillä. Niin ja pahoittelukortteja, kun sattuu tartuttamaan kaikki työpaikalla ja matkalla sinne.

Ole solidaarinen - äläkä kaikkea laita kiertoon.

Tunnisteet: huomioita, suosittelen

Posted by Hanna Kopra at 8:20 ap. | Permalink | Comments

Tätä legendaa tietenkin (ja miksi sen pitääkin olla 'tietenkin') tulee riittämään. Tarinoita siitä kun Sampo Pankki muuttui 2008 pääsiäisenä.

Itse kikkailin aika kauan, että edes pääsin verkkopankkiin. Syy oli mystinen. Kukaan missään Sampon numerossa (kokeilin useampaa numeroa ja ihmistä) tai palvelupisteessäkään ei uskonut, että näin on. Että tunnareissa olisi vikaa. Tokkopa vain. Mutta oli niissä. Syynkin selvitin. Ihan itse, koska kaikki vaan pitää aina tehdä itse.

Salasanani oli liian pitkä. Koska ennen muinoin salasanan sai itse vaihtaa ja se saattoi olla jopa kahdeksan numeroa pitkä. Vaan ei enää. Ei uuden järjestelmän astuttua voimaan. Silloin salasana saa olla vain ja ainoastaan nelinumeroinen. Ei kolme eikä viisi, saati kahdeksan. Neljä on sellainen mukava määrä vaikkapa numeroita.

Pitänee varmistaa myös muutamia asioita. Kuten onko kaikki minulle kuuluvat rahat tileilläni, olenko mahdollisesti saanut vaikkapa jonkun Nallen rahoja tileilleni, onko mitä kaikkea jännää siellä muutoin päässyt tapahtumaan ja pääsenkö sinne enää.

Nyt kun vielä sitten jaksaisi. Painia. Alkuviikon treeni veti aika maitohapoille.

Joku täti selvitti myös ettei enää tilinumeroissa olisi lainkaa väliviivaa. Hmmm… En edelleenkään ymmärrä mitä täti selitti ja usko, että näin olisi. Miksi Aktian ja Osuuspankkien tilinumeroissa olisi jokin omakäytäntö, koska eikö eroavaisuus ole siinä tilinumerossa?! Ei tajua. Ei kykene ymmärtämään.

Tunnisteet: hihat palaa, huomioita, vitutus

Posted by Hanna Kopra at 10:31 ip. | Permalink | Comments

Olin eilen katsomassa koripallon SM-liigaottelua, jonka voittajajoukkue vältti suoran putoamisen ykkösdivariin. Panoksia siis riitti, joten olisi voinut kuvitella, että kotiyleisö kannustaisi omiaan raivoisasti läpi ottelun.

Mutta kun ei. Välittömästi, kun vierasjoukkue vei pallon, yleisö sai kollektiivisen masennuskohtauksen ja lopetti rytmikkään taputtamisen kuin seinään. Mitä hemmettiä? Juuri silloinhan pitäisi kannustaa kahta kauheammin!

Säälittävintä oli aikoinaan, kun Suomi-Hollanti jalkapallomatsissa suunnilleen 100 hollantilaisfania piti kovempaa meteliä kuin stadionillinen suomalaisia. Ja jokaisen penkin alle oli varattu puhallettavat kannustuskepukatkin, joten äänettömyys ei ainakaan välineistä johtunut. Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa, häh?!

Tunnisteet: huomioita, urheilu, vitutus

Posted by Anna at 1:43 ip. | Permalink | Comments

Mietin aamulla töihin kävellessäni, että olenko vieläkin ihan kuumehouruissa. Vastaan nimittäin juoksi nainen, joka luki aikakauslehteä. Siis lenkillä. Ja käänsi sivua juuri minun kohdallani. Huh!

Työtehoseuran tarkkailijat hykertelisivät, jos olisivat nähneet saman.

Tunnisteet: huomioita, tyhmät jutut

Posted by Anna at 1:25 ip. | Permalink | Comments

Heittää kasat, kuten myös: vääntää tortut, pyöräyttää tapolat, käydä kakkosella… on meillä päin (mistä olen kotoisin) tavannut tarkoittaa siis kakalla käyntiä.

Mutta Kotkan suunnassa se tarkoittaa kaatua, ilma lennolla (oletan). Niimpä minä heitin tänään kotona lattialle oivat kasat. Meni oikein kierteellä ja alastulo tuotti kolotusta koko oikean puoleiseen kroppaan. Onneksi se oli juuri se oikea käsi, jonka luulin jo murtuneen.

Kuulin myös joku aika sitten, että pienenä Erään mielestä kaatuilin alvariinsa. En muista itse tätä erityisesti. Ihan näin hienoja kasoja en ole heittänyt miesmuistiin ja mietinkin, että onko harjoituksen puutetta vai vaan kertynyttä ikää, kun tuntuu ihan siltä kuin olisi kuhmuja joka paikassa.

Tunnisteet: huomioita

Posted by Hanna Kopra at 9:43 ip. | Permalink | Comments

Ottaa päähän. Pyöräilijät, jotka eivät osaa päättää ovatko alle vaiko yli 12-vuotiaita, ajavatko autojen seassa, jalkakäytävällä ja joskus jopa miettivät että ajaakko edes (?!) pyörätiellä. Siis kun sellainen siinä olisi. Eräskin täällä saarivaltakunnassa ajaa mielummin (ilman valoja pimeän aikaan) autotiellä yhtä lujaa kuin naapurin mummo hilpasee kepin kanssa bussipysäkille.

Pyöräilijät, jotka eivät käytä kello ilmoittaakseen edessä kulkijoille tulostaan, hanki pyöräänsä ajovaloa (kysykää vaikka poliisilta sen käyttösuosituksista hämärällä), pysty huomioimaan muun liikenteen (esim. jalankulkijat) nopeutta eivätkä osaa kaikesta kilpavarustelusta huolimatta käyttää käsiään kertomaan kääntymisestään. Pyöräilijä, joka sinkoilee ajokaistojen, pyöräteiden ja jalkakäytävien välillä kuin piripäinen kärpänen.

Veri kiehuu, kun sen eräänkin ihan aikuisen miehen huomaa sotkemassa pimeällä vähän jotenkin itsestä liian myöhään, kun se voisi mennä crossikypärineen normi-ihmisten tapaan pyörätielle. Mieshän on dorka, mutten itse henkilökohtaisesti siltikään tahtoisi sen dorkan yli ajaa.

Suosittelen lämpimästi ihan todella kaiken ikäisille Helsingissä (sekä muualla maassa) lasten liikennekaupunkia! Jos siellä ei tajua, niin missä sitten tajuaa?

Tunnisteet: huomioita, liikenne, suosittelen, vitutus

Posted by Hanna Kopra at 5:32 ip. | Permalink | Comments