Viime aikoina olen saanut erityisen paljon sapiskaa itseni vähättelyn takia. "En mä mitään osaa" ja "mä nyt olen vaan tällainen"-asenne on juurtunut niin syvään ettei sitä hevillä kitketä. (Sitäpaitsi en kuuntele heviä. Eh. Päivän huono puujalka.) Toisaalta olen myös saanut työjutuista niin hyvää palautetta, että on ehkä alettava uskoa osaavani jotain. Olenkin tehnyt pyhiä päätöksiä asennemuutoksesta. Myydään hämäläinen vaatimattomuus.

Laihisprojekti on aivan jäissä, mutta olen tajunnut ongelman olevan kenties enemmän korvien välissä kuin muualla. Ehkä lakkaan itseni piiskaamisen ja omaksun lapsuudenidolini Katto Kassisen asenteen. Totean siis olevani ihmeellisen viisas ja kaunis, parahultaisen paksu nainen parhaassa iässään.

Posted by Anonyymi on tiistaina, huhtikuuta 11, 2006 at 7:40 ip. | Permalink