puuro: istun kivellä
Tänään tuli oikea kevät. Maa tuoksui ja linnut lauloi ja pukeuduin ohuempaan takkiin, eikä edes katupölyn meneminen silmiin haitannut, kun pyöräilin halki kaupungin. Ohjelmassa vielä tällä viikolla: pääsiäismunien maalaamista, lautapelejä, pyöräretkiä ja ennen kaikkea: istuskelua jokirannassa, sillä nyt jos koskaan kevät tuntuu keväältä. Jos on Oopalla ollut tapana kertoa onnellisuudestaan, niin minä jatkan nyt samalla teemalla, sillä rakkaat kanssablogaajat, minulla on kaikki hyvin. Suorastaan eri kliffasti.
Loppuun vielä kaunis runo eräästä elokuvasta, jossa ratkotaan kaikki eksistentialistiset ongelmat: "Nobody sits like this rock sits. You rock, rock. The rock just sits and is. You show us how to just sit here and that's what we need." - Albert Markovski.
Loppuun vielä kaunis runo eräästä elokuvasta, jossa ratkotaan kaikki eksistentialistiset ongelmat: "Nobody sits like this rock sits. You rock, rock. The rock just sits and is. You show us how to just sit here and that's what we need." - Albert Markovski.
Tätä kirjoittaessa kuulen puhetta ja näen ihmisiä. Ikkunasta näkyy Eliel Saarisen suunnittelema rautatieasema.
Kai on onnea tajuta, että joku päivä minäkin löydän kotini.
.oopa.
Posted by
Anonyymi |
7:34 ip.
Lähetä kommentti