Neiti A: Elämä on ihanaa
Kaveri kertoi juuri olevansa aivan päättömän ihastunut. Se on hienoa se. Ehtihän hän olla sinkkuna, mitä, kaksi tuntia?
En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka löytävät aina välittömästi uuden. Mistä niitä löytyy, häh? Olen tässä jo viisi ja puoli vuotta tutkaillut ja hiljaista on edelleen. Sen siitä ilmeisesti sitten saa, kun on kranttu.
Heikon miestarjonnan takia olen ajautunut aina välillä nettitreffailun maailmaan, mutta kyllä siinäkin touhussa alkaa usko äkkiä loppua. Lähes jokaisen ilmoituksen takana kun on tumma ja tulinen ja komeeksi haukuttu uroo, joka on käynyt pisimmillään Tallinnassa. Tämän unelmien poikamiehen lempimusiikkia on kaikki suomalainen, pahimmillaan Yö ja jos sen haluaa saada syttymään, niin tarvii bensaa ja tulitikut.
Ehheheeehee... eh. En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. No, onneksi voin kuitenkin olla vilpittömästi iloinen kaverini puolesta.
En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka löytävät aina välittömästi uuden. Mistä niitä löytyy, häh? Olen tässä jo viisi ja puoli vuotta tutkaillut ja hiljaista on edelleen. Sen siitä ilmeisesti sitten saa, kun on kranttu.
Heikon miestarjonnan takia olen ajautunut aina välillä nettitreffailun maailmaan, mutta kyllä siinäkin touhussa alkaa usko äkkiä loppua. Lähes jokaisen ilmoituksen takana kun on tumma ja tulinen ja komeeksi haukuttu uroo, joka on käynyt pisimmillään Tallinnassa. Tämän unelmien poikamiehen lempimusiikkia on kaikki suomalainen, pahimmillaan Yö ja jos sen haluaa saada syttymään, niin tarvii bensaa ja tulitikut.
Ehheheeehee... eh. En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. No, onneksi voin kuitenkin olla vilpittömästi iloinen kaverini puolesta.
Tunnisteet: elämä, ihmissuhteet, vitutus
Lähetä kommentti