maanantaina, kesäkuuta 16, 2008

Neiti A: Lastentauteja

Italialaiset juhannushäät lähestyvät ja matkakuume kohoaa, kirjaimellisesti. Lentomatkaa odotellessa päätin sitten hankkia välikorvatulehduksen. Älkää kysykö miten. Viikonlopunkin vietin kiltisti sohvalla jalkapallon ja viinin välissä.

Kuulemma yli 90 prosenttia korvatulehduksista ilmenee alle 5-vuotiailla. Niinpä niin. Pitää sitten Wikipedian vielä vittuillakin.

Tunnisteet: ,

tiistaina, toukokuuta 27, 2008

Neiti A: Senkin banaaninpussittajat

Tänään, jälleen kerran, todistin mielestäni käsittämätöntä toimintaa ruokakaupan hedelmätiskillä. Varmastikin puolet asiakkaista tunki valitsemansa banaanit hedelmäpussiin. Siis banaanit. Tiedättehän, ne keltaiset hedelmät, jotka kasvavat semmoisissa mukavissa tertuissa. Ja niissä on sellainen paksu kuori. Kyllä kyllä, siellä sitä nyt nyökytellään, tiedetään tiedetään.

No kun kerran tiedätte, että niitä on kätevä kantaa ilman pussia eikä pussi suojaa niitä mitenkään, niin miksi, oi miksi, ne pitää silti tunkea sinne?! Aivan turhaa hedelmäpussien väärinkäyttöä ja tuhlausta, sanon minä.

Senkin banaaninpussittajat, maailma olisi parempi paikka ilman teitä.

Tunnisteet: , ,

tiistaina, toukokuuta 20, 2008

Neiti A:n Nounou-lista

Noniin, nyt kun on muutenkin mukava vitutus päällä, ajattelin pitkästä aikaa jatkaa listaustani. Tällä kertaa vuoron saa c-kirjain ja sen ääliömäinen väärinkäyttö.

Joskus 90-luvullahan oli kauhean trendikästä ja koolia olla vaikkapa Nico. Tai Mica. Nicce. Tai Marco. Luulin, että nämä kaverit ovat jo itsekin tajunneet anti-kooliutensa ja vaipuneet unholaan, kunnes sitten sain työasioissa sähköpostia Jycceltä – siis Jysseltä.

Lisäksi tästä maailmasta löytyy valitettavasti huima määrä tyyppejä, joiden nimessä ei ole koota, mutta jotka ovat keksineet käyttää c-kirjainta rennoissa tervehdyksissä. Esimerkiksi "Moicca!" on tosi kiva hei.

Kuulkaapas nyt kaikki Jysset, Nisot, Misot ja Marsot. Jos ette keksi muuta tapaa olla erilaisia ja erikoisia, kuin k-kirjaimen vaihtaminen c:hen, niin voin sanoa ainoastaan, että no moissa ja tervemenoa.

Tunnisteet: ,

maanantaina, toukokuuta 19, 2008

Neiti A: Mun elämä, miten siitä tuli näin hirveä

Kerroin taannoin, kuinka elämässäni oli kääntynyt uusi lehti ja minua oli lähestytty baarissa ja jopa pyydetty oikeille treffeille, halleluujah! Eihän siihen mennytkään kuin reilut 26,5 vuotta.

No aloin tuossa heitellä kirveitä ja muita esineitä kaivoon, sillä tyypistä ei sitten kuulunutkaan mitään ja ensitapaamisesta oli jo kolme viikkoa. Aioin jo postata angstisen "hv kaikki miehet" -vuodatuksen, mutta kas, sitten luuriin kopsahti viesti, jossa pahoiteltiin viivästymistä kiireiden vuoksi ja kysyttiin, että sopisiko ensi viikolla tavata. Ja kyllähän se sopi. Olisihan tyyppi voinut kolmen viikon radiohiljaisuuden jälkeen jättää ihan hyvin koko viestin lähettämättä, joten kai sitä sitten oikeasti kiinnosti. Alkoi jo ehkä vähän jännittämäänkin. Iiik, treffit.

Tänään sainkin sitten viestin, että tilanteet ovat tässä viikonlopun aikana muuttuneet sitä vauhtia, että nyt ei olisi soveliasta tavata. No voi nyt jumalauta! Tai taisin vastausviestissä käyttää sanaa vittu.

Josko sitä tähän ikään mennessä päästään siihen pisteeseen, että joku, ihan kivanoloinen kaveri pyytää treffeille, niin ei niitä treffejä sitten lopulta tietenkään ole! Ai miksikö? No koska on kyse mun elämästä. M-i-n-u-n.

Mä oon se nainen, joka on se mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään (kivaa). Niin että hv kaikki miehet!

Tunnisteet: , ,

torstaina, toukokuuta 08, 2008

Neiti A: Merkkarit takaisin!

Hävytöntä. Siis hä-vy-tön-tä.

Kävin äsken karkkikaupassa, ja kun ostan irtokarkkeja, ostan aina eniten Fazerin merkkareita. Niitä salmiakkisia. Siinä minä sitten hyppelin innokkaasti salmiakin loisto silmissäni kohti merkkari-laaria ja kun pääsin kohdalle, olin ihan, että mitvit...?!? Fazerin merkkareista on tullut kamalaa sekundatavaraa. Sellaisia pienempiä, kovempia ja mauttomampia. Slaagi!

Nyt äkkiä adressia pystyyn ja oikeat merkkarit takaisin! Tällainen peli ei vetele. Ihan niin kuin klassikkokarkkien reseptejä voisi ihan tuosta vaan mennä muuttamaan, perskuta!

Tunnisteet: ,

maanantaina, huhtikuuta 21, 2008

Neiti A:n Nounou-lista

Hyvät naiset, kun ostatte uudet a i v a n i h a n a t korkokengät, nähkää nyt edes sen verran vaivaa, että irrotatte ne 3 cm x 4 cm kokoiset hintalapputarrat sieltä pohjasta. Kokonaan. Näyttää harvinaisen typerältä, kun leuhotatte niillä ympäriinsä ylitsevuotavan itsevarmuuden puuskassa valkoiset läntit vilkkuen.

Ja siis kyllä, ne todellakin näkyy.

Tunnisteet: ,

torstaina, huhtikuuta 17, 2008

Noumann: ___ _____!


Voi tätä vaatetusepäonnea! Ensin en löydä suosikkitakkiani enää mistään kaupasta ja sitten käy ilmi, että Conversen kurja nettikauppa ei toimita kenkiä Suomeen. Ja nyt vielä tämä: Klaus Haapaniemi suunnitteli T-Postille hienon t-paidan, ja minä poloinen menin lopettamaan tilaukseni juuri pari paitaa sitten. Eiiih. Samassa rytäkässä meni se toinenkin suomalainen T-Post-kuvittaja, Jarno Kettunen, ohi. Ääh.

(Jutun otsikko on alatyylinen huudahdus.)

Tunnisteet: ,

keskiviikkona, huhtikuuta 16, 2008

Neiti A: Tämmöstä asiaa

Niin, että kun vituttaa, niin vituttaa sitten kunnolla.

Ehkä hauskin palaute ikinä.

Tunnisteet: ,

maanantaina, huhtikuuta 07, 2008

Neiti A: Sinkkuelämää

Viime viikolla olin ehkäpä elämäni kauheimmilla nettitreffeillä. Mies oli sen tason isäntä-matskua, että monet pohjalaisetkin olisivat jääneet toiseksi. Tämä "normaalivartaloinen" ja raamikas kaveri osoittautui möhömahaiseksi varsinaissuomalaiseksi, joka kommentoi asiaan kuin asiaan napakasti "just". Asuun kuului tietysti mainoslippis sekä pusakkamallinen nahkatakki viime vuosituhannelta. Oh jeah. Muutenkaan ko. kaverilla ja minulla ei ollut juuri muuta yhteistä kuin... ööh... no, olimme molemmat elossa.

Kysymys kuuluukin: Miksi ihmeessä hän otti minuun yhteyttä? En keksi muuta selitystä kuin, että hän oli vain katsonut kuvani ja päätti pyytää kahville. Profiilistani kun jokainen sisälukutaitoinen voi käsittääkseni päätellä, etten ole ihan mikään peruspirkko, saati emäntä-matskua.

Mitä tästä opimme? No, ainakin sen, hyvät sinkkusiskot, että ikinä ei kannata lähteä treffeille, jos ei ole nähnyt vastapuolen kuvaa. IKINÄ. Onko selvä? Ja jos kuvaa ei pyytämälläkään saa tai kaveri kehtaa tänä digikameroiden kulta-aikana väittää, että "ei mulla oo yhtäkään sähköisessä muodossa", siitä voi jo päätellä jotain. Ja paljon.

Viikonloppuna yhtä mahtava meininki jatkui baarissa. Lauantai-ilta oli tosin siinä mielessä todella poikkeuksellinen, että joku yleensäkin tuli juttelemaan minulle jotain. Mutta no, saldo oli tämä: Yksi kappale aina niin imartelevia "Shhä oot tosshi kaunishhh nainen, mä oon kattellu shhhua koko illan" -kommentteja minua päätä lyhyemmältä mieheltä sekä keskustelu, joka eteni oitis väärille raiteille:

Mies: "Moi, ootko sä muuten Turusta kotoisin?"
Neiti A: "En, vaan Pohjanmaalta."
Mies: "Ai Paimiosta?"
Neiti A: "Eiku Poh-jan-maal-ta."
Mies: "Ai jaa. Oho. Ettekös te pohjalaiset oo aika villejä sängyssä?"

Eh, näin tällä kertaa. Mun ja Carrien elämä on niin samanlaista, että mä en kestä.

Tunnisteet: , ,

perjantaina, huhtikuuta 04, 2008

hna: Sampo on ihan kone

Tätä legendaa tietenkin (ja miksi sen pitääkin olla 'tietenkin') tulee riittämään. Tarinoita siitä kun Sampo Pankki muuttui 2008 pääsiäisenä.

Itse kikkailin aika kauan, että edes pääsin verkkopankkiin. Syy oli mystinen. Kukaan missään Sampon numerossa (kokeilin useampaa numeroa ja ihmistä) tai palvelupisteessäkään ei uskonut, että näin on. Että tunnareissa olisi vikaa. Tokkopa vain. Mutta oli niissä. Syynkin selvitin. Ihan itse, koska kaikki vaan pitää aina tehdä itse.

Salasanani oli liian pitkä. Koska ennen muinoin salasanan sai itse vaihtaa ja se saattoi olla jopa kahdeksan numeroa pitkä. Vaan ei enää. Ei uuden järjestelmän astuttua voimaan. Silloin salasana saa olla vain ja ainoastaan nelinumeroinen. Ei kolme eikä viisi, saati kahdeksan. Neljä on sellainen mukava määrä vaikkapa numeroita.

Pitänee varmistaa myös muutamia asioita. Kuten onko kaikki minulle kuuluvat rahat tileilläni, olenko mahdollisesti saanut vaikkapa jonkun Nallen rahoja tileilleni, onko mitä kaikkea jännää siellä muutoin päässyt tapahtumaan ja pääsenkö sinne enää.

Nyt kun vielä sitten jaksaisi. Painia. Alkuviikon treeni veti aika maitohapoille.

Joku täti selvitti myös ettei enää tilinumeroissa olisi lainkaa väliviivaa. Hmmm… En edelleenkään ymmärrä mitä täti selitti ja usko, että näin olisi. Miksi Aktian ja Osuuspankkien tilinumeroissa olisi jokin omakäytäntö, koska eikö eroavaisuus ole siinä tilinumerossa?! Ei tajua. Ei kykene ymmärtämään.

Tunnisteet: , ,

keskiviikkona, huhtikuuta 02, 2008

hna: Vii hääv this tink kool kopiraits

"Many thanks for Your kind reply.
Could You please at least send us PHOTOS of those t-shirts, so we could
order the same here from local manufacturers? May be You have left *any
materials of productions (layouts) to be useful for our designers*?
In case if it is possible please LET ME KNOW soonest possible; we are
ready TO PAY any expenses applicable.

With respect,

Mariya V…"

Ei pysty - Liian hapokasta, sanoisi joku Olli. Mutta voi hyvää päivää, että sitä tuntee itsensä rasistiksi ja pikkumieliseksi mulukuksi, kun ei vaan todellakaan aio lähettää yhtään mitään (enää, get that!) Ukrainan ystäville (ja suukko molemmille poskille ja keskelle suuta vielä). Ei kuvia eikä tiedostoja mitä kopioida omaan käyttöön ja levitykseen rajattomasti. Ai niin ja unohdinko mainita, että kavereilla ei ole ai-ko-mus-ta-kaan korvata mitään mistään. Siis esim. materiaalien käyttämisestä. Tietenkään. Ei to-del-la-kaan.

Onneksi kukaan Entisistä Hyväuskoisista ei enää sitä edes kohteliaisuus syistä edes vaadi ja puolipakota. Ärsyttää, että oli oikeassa ja joskus. Pientä lohtua irtoaa siitä, että rosoisista jipegeistä on vaikea tehdä puhtaaksipiirrosta, mutta ketä sekään oikeasti lämmittää.

Jossain kulttuureissa kusetus on vaan tapa. Huono tapa, mutta tapa. Ja tästä oli puhetta jo syksyllä Eräiden kanssa. Uskoiko Osa? Ei. Mutta nyt jo uskoo.

Vittu kun vituttaa edes saada tommosta meiliä.

Tunnisteet: , ,

tiistaina, huhtikuuta 01, 2008

Neiti A: Onnea vaan, rouva Kyykkyviulu

Salaa avioitunut Linda toivoo vauvoja, kertoo otsikko Ilta-Sanomissa.

Niin, Lindahan kuiskutteli ihan salaa ja kahden kesken muun muassa täällä ja täällä, että aikoo naida miehensä. Ja ohhoh, nyt se on naimisissa! Kukapa olisi arvannut.

Tässä yhteydessä voinkin paljastaa, että syytän vain ja ainoastaan Linda Lampeniusta ja hänen kyykkyviuluaan minua jo noin 10 vuotta kiusanneesta tinnituksesta. Rantarockista ja tästä saatanallisesta vingutuksesta se kaikki alkoi. Hui, mitä flashbackeja.

Tunnisteet: , , , ,

sunnuntaina, maaliskuuta 30, 2008

Neiti A: Elämä on ihanaa

Kaveri kertoi juuri olevansa aivan päättömän ihastunut. Se on hienoa se. Ehtihän hän olla sinkkuna, mitä, kaksi tuntia?

En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka löytävät aina välittömästi uuden. Mistä niitä löytyy, häh? Olen tässä jo viisi ja puoli vuotta tutkaillut ja hiljaista on edelleen. Sen siitä ilmeisesti sitten saa, kun on kranttu.

Heikon miestarjonnan takia olen ajautunut aina välillä nettitreffailun maailmaan, mutta kyllä siinäkin touhussa alkaa usko äkkiä loppua. Lähes jokaisen ilmoituksen takana kun on tumma ja tulinen ja komeeksi haukuttu uroo, joka on käynyt pisimmillään Tallinnassa. Tämän unelmien poikamiehen lempimusiikkia on kaikki suomalainen, pahimmillaan ja jos sen haluaa saada syttymään, niin tarvii bensaa ja tulitikut.

Ehheheeehee... eh. En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. No, onneksi voin kuitenkin olla vilpittömästi iloinen kaverini puolesta.

Tunnisteet: , ,

torstaina, maaliskuuta 27, 2008

hna: Roska päivässä

Uusimmassa Pirkka-lehdessä oli juttu siitä miten me keskivertoihmiset ja etenkin me länsimaiset keskivertoihmiset kulutamme noin 40 tonnia kaikkea materiaa vuodessa. Per naama. Ottaahan se päähän ja aiheuttaa päänvaivaa, kun …kaikkea. Pitäisi miettiä paremmin, enemmän ja tarkemmin mitä hankkii, milloin hankkii, mistä hankkii, miksi hankkii… En itse ole mikään pyhimys, vaikka meillä jätteet koetetaan kierrättää mahdollisimman pitkälle arjessa.

Mutta enemmän kuin se, etten tiedä onko biojätteen kierrätyslaitos taas kunnossa ja toiminnassa, minua jopa ketuttaa tulevan kesän (kesällä tämä mopo karkaa kansamme käsistä) tuoma roska määrä puistoissa ja pusikoissamme. Yleisin jäte mikä löjuu kaikkien iloksi taitaa olla "skalpeerattu" mäyräkoiran raato. Mutta urpompaa ja suorastaan anaalista on heitellä rikki lasisia pulloja.

Nyt myös pienen kävelemään opettelevan kesätaaperon äitinä, koiran omistajana ja flipfloppien vannoutuneena käyttäjänä lasisirut ovat helevetistä! Koska aina vieläpä löytyy joku, joka keräisi ja kauppaan kantaisi pullot ilomielin. Mutta eeeeiii! Joidenkin (ja aivan liian) monen päähän tämä ei edes osu eikä uppoa.

Ne pilaa fiiliksen, ne pilaa usein päivän, joskus viikkoja. Kun etsit piknikpaikkaa ja joudut toteamaan, että roskien sekaan ei vaan viittis tai kun kiikutat koiraa tikattavaksi.

Meidän (minun ja extendeedfamilyn) pikniksettiin kuuluu aina omat roskikset ja kaksin kappalein tuhkakuppejakin. Tosin täst' lähin tupakoida pitää noin 50 metrin päässä piknikpaikasta. Sen määrää varmaan joku laki. Meidän jäljiltä vaikkapa vappuna Kaivarissa se kohta on puhtaampi kuin tullessa. Se on sellainen periaatekysymys, joka erottaa Järkevät ja edes hieman fiksummat typeryksistä. Ihan on turha alkaa pillaa tai mutkuttelemaan.

Koska niin se vain kuuluu olla, että omat jäljet siivotaan! Eikö kotona ole opetettu?! Se ei ole sama ja se ei mene niin, että "joku muu sen siivoo". Ei v mene! Ja harvoin mekään mitenkään ihan selvin päin mistään piknikiltä ollaan lähdetty. Niin siis viime kesää ei lasketa, kun silloin olin vaan hormoonihumalassa ja nk. eväät kulki muuten vaan mukana. Mutta pointtina; humala ei ole tekosyy. Sitten kun hukkaa viinansa, voi vedota siihen ettei kykene siivoamaan jälkiään. Ja ne jäljet vaan siivotaan jo ennen kuin aletaan olemaan ihan bottomsup.

Ja loppuun sananen vielä ylipäätään siitä, että ei jaksa kantaa roskia lähimpään roskikseen. Tippuisivatpa kätesikin yhtä helposti kuin roskat näpeistäsi, Sinä Ihmisroska.

Minä korjasin tänään (taas) karkkipapereita talon edessä. Onhan se liikaa sinänsä, mutta roska päivässä tekee asuinympäristöstä juuri sen verran viihtyvämmän. Tässä mitään napolilaisia olla! Eikä napolilaisiksi tulla!

Tunnisteet: , , ,

keskiviikkona, maaliskuuta 26, 2008

Neiti A: Lääkitys kunnossa

Otin nenäkannua järeämmät aseet käyttöön ja aloitin antibioottikuurin. Ei auttanut muu tällä kertaa.

Yksi kysymys minulla kuitenkin on, lähinnä lääkefirmoille. Eikö näistä antibiooteista pystyisi nykytekniikalla tekemään normaalin kokoisia tabletteja?! Tällaiset 2,5 cm x 1 cm kokoiset mötikät kun saattavat olla hiukan hankalia niellä. Ja sitten apteekissa vielä sanotaan, että niitä ei saa puolittaa.

Niin, että oletteko itse kokeilleet ottaa näitä? Ja millä elukoilla nämä oikein on testattu? Norsuillako? Perkele.

Tunnisteet: ,

maanantaina, maaliskuuta 24, 2008

Neiti A: Voi v***u!

Tässä kooste tämän päivän vitutuksen aiheista (ja niitähän riitti):
Minä itte. Elämä. Miehet. Puhelin, joka unohtui Pohjanmaalle. Loppuunmyydyt junat. Työt, jotka on tekemättä. Kuuden tunnin bussimatka. Pantteri-karkit, joita pitää pureskella niin paljo, että tuloo pää kipiäksi. Se, ettei päässy omaan kotiin vieläkään. Kolmatta viikkoa jatkuva flunssa. Liian pienet koirat. Pakkanen. Paha pizza. Imuuttelevat teinit. Kaakattavat teinit. Teinit yleensä. Se, etten vieläkää tiedä, että alkoiko se vitun Lost jo viime viikolla. Punaiset valot. Yskä, joka valvottaa joka yö. Viikon päästä vaihtuva kesäaika. Minä itte.

Päivän tunnusbiisi on siis todellakin tämä.

Tunnisteet:

sunnuntaina, maaliskuuta 23, 2008

Neiti A: Hyvä Suomi hyvä

Olin eilen katsomassa koripallon SM-liigaottelua, jonka voittajajoukkue vältti suoran putoamisen ykkösdivariin. Panoksia siis riitti, joten olisi voinut kuvitella, että kotiyleisö kannustaisi omiaan raivoisasti läpi ottelun.

Mutta kun ei. Välittömästi, kun vierasjoukkue vei pallon, yleisö sai kollektiivisen masennuskohtauksen ja lopetti rytmikkään taputtamisen kuin seinään. Mitä hemmettiä? Juuri silloinhan pitäisi kannustaa kahta kauheammin!

Säälittävintä oli aikoinaan, kun Suomi-Hollanti jalkapallomatsissa suunnilleen 100 hollantilaisfania piti kovempaa meteliä kuin stadionillinen suomalaisia. Ja jokaisen penkin alle oli varattu puhallettavat kannustuskepukatkin, joten äänettömyys ei ainakaan välineistä johtunut. Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa, häh?!

Tunnisteet: , ,

keskiviikkona, maaliskuuta 19, 2008

Neiti A: Subin suuret päät

Olenko ainoa vai tuntuuko kenestäkään muusta siltä, että Sub on valahtanut jonnekin 90-luvulle? Ja syy on vain ja ainoastaan ruutuun iskettyjen juontajien.

Niiden suhteettoman isot päät (en halua nähdä niitä niin läheltä) ja vaivaantuneet juonnot ovat jotain aivan kamalaa. Kämäinen tila vain kruunaa kaiken.

Hyvänen aika, Ylekin pystyy parempaan! Eikös siellä Subilla pitäisi olla jotain muutakin rahoitusta kuin ne lupamaksut? Huh.

Ja erityisesti minua häiritsee se Jesse. Voi Jesse, Jesse. Kivaääninen mies on hän, mutta herranjestas, sillähän on ihan kuminen naama! Semmoinen kulahtanut gigolo-look. Yyyyyh.

Tehkää nyt jotain, hyvät Sub-ihmiset! Laittakaa ne takaisin sinne akvaarion taakse tai jotain. Ei pysty katsomaan.

Tunnisteet: ,

maanantaina, maaliskuuta 17, 2008

Neiti A:n Nounou-lista

Hymiöt, nuo tunteidemme tulkit, on ihan jees, jos niitä käyttää kohtuudella. Joskus ne on jopa tarpeellisia, ettei tule väärinymmärretyksi.

Mutta jotkut ei vaan osaa. :( Joka lauseen perään pitää tunkea hymiö. :P Koska se on niin kivaa! xD Eikä vaan kivaa, vaan tosi kivaa, jee! =DD Tunteiden ilmaisun lisäksi hymiöiden avulla voi erottua joukosta, jos vaikka kääntää ne ihan nurinpäin. (: Siis tosi erikoista ja luovaa hei! 8) Mutta mitäs sanotte niistä kavereista, jotka ei tajua, että hymiöt kuuluisi laittaa pisteen ulkopuolelle :D? Hei haloo, tontut, sanon minä. <:=) Kai te siis hei tajusitte, mitä ajan takaa? ;DDD

No nyt, kun se tuli selväksi, voittekin mennä allekirjoittamaan adressin nenättömien hymiöiden puolesta. Tehkää päivän hyvä työ, vaikuttakaa!

Tunnisteet: , ,

tiistaina, maaliskuuta 11, 2008

hna: Syytän | osa 0002

Ottaa päähän. Pyöräilijät, jotka eivät osaa päättää ovatko alle vaiko yli 12-vuotiaita, ajavatko autojen seassa, jalkakäytävällä ja joskus jopa miettivät että ajaakko edes (?!) pyörätiellä. Siis kun sellainen siinä olisi. Eräskin täällä saarivaltakunnassa ajaa mielummin (ilman valoja pimeän aikaan) autotiellä yhtä lujaa kuin naapurin mummo hilpasee kepin kanssa bussipysäkille.

Pyöräilijät, jotka eivät käytä kello ilmoittaakseen edessä kulkijoille tulostaan, hanki pyöräänsä ajovaloa (kysykää vaikka poliisilta sen käyttösuosituksista hämärällä), pysty huomioimaan muun liikenteen (esim. jalankulkijat) nopeutta eivätkä osaa kaikesta kilpavarustelusta huolimatta käyttää käsiään kertomaan kääntymisestään. Pyöräilijä, joka sinkoilee ajokaistojen, pyöräteiden ja jalkakäytävien välillä kuin piripäinen kärpänen.

Veri kiehuu, kun sen eräänkin ihan aikuisen miehen huomaa sotkemassa pimeällä vähän jotenkin itsestä liian myöhään, kun se voisi mennä crossikypärineen normi-ihmisten tapaan pyörätielle. Mieshän on dorka, mutten itse henkilökohtaisesti siltikään tahtoisi sen dorkan yli ajaa.

Suosittelen lämpimästi ihan todella kaiken ikäisille Helsingissä (sekä muualla maassa) lasten liikennekaupunkia! Jos siellä ei tajua, niin missä sitten tajuaa?

Tunnisteet: , , ,


www.flickr.com
This is a Flickr badge showing public photos from oopa8000. Make your own badge here.
Sisäpiiri suosittelee