Neiti A: Mun elämä, miten siitä tuli näin hirveä
Kerroin taannoin, kuinka elämässäni oli kääntynyt uusi lehti ja minua oli lähestytty baarissa ja jopa pyydetty oikeille treffeille, halleluujah! Eihän siihen mennytkään kuin reilut 26,5 vuotta.
No aloin tuossa heitellä kirveitä ja muita esineitä kaivoon, sillä tyypistä ei sitten kuulunutkaan mitään ja ensitapaamisesta oli jo kolme viikkoa. Aioin jo postata angstisen "hv kaikki miehet" -vuodatuksen, mutta kas, sitten luuriin kopsahti viesti, jossa pahoiteltiin viivästymistä kiireiden vuoksi ja kysyttiin, että sopisiko ensi viikolla tavata. Ja kyllähän se sopi. Olisihan tyyppi voinut kolmen viikon radiohiljaisuuden jälkeen jättää ihan hyvin koko viestin lähettämättä, joten kai sitä sitten oikeasti kiinnosti. Alkoi jo ehkä vähän jännittämäänkin. Iiik, treffit.
Tänään sainkin sitten viestin, että tilanteet ovat tässä viikonlopun aikana muuttuneet sitä vauhtia, että nyt ei olisi soveliasta tavata. No voi nyt jumalauta! Tai taisin vastausviestissä käyttää sanaa vittu.
Josko sitä tähän ikään mennessä päästään siihen pisteeseen, että joku, ihan kivanoloinen kaveri pyytää treffeille, niin ei niitä treffejä sitten lopulta tietenkään ole! Ai miksikö? No koska on kyse mun elämästä. M-i-n-u-n.
Mä oon se nainen, joka on se mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään (kivaa). Niin että hv kaikki miehet!
No aloin tuossa heitellä kirveitä ja muita esineitä kaivoon, sillä tyypistä ei sitten kuulunutkaan mitään ja ensitapaamisesta oli jo kolme viikkoa. Aioin jo postata angstisen "hv kaikki miehet" -vuodatuksen, mutta kas, sitten luuriin kopsahti viesti, jossa pahoiteltiin viivästymistä kiireiden vuoksi ja kysyttiin, että sopisiko ensi viikolla tavata. Ja kyllähän se sopi. Olisihan tyyppi voinut kolmen viikon radiohiljaisuuden jälkeen jättää ihan hyvin koko viestin lähettämättä, joten kai sitä sitten oikeasti kiinnosti. Alkoi jo ehkä vähän jännittämäänkin. Iiik, treffit.
Tänään sainkin sitten viestin, että tilanteet ovat tässä viikonlopun aikana muuttuneet sitä vauhtia, että nyt ei olisi soveliasta tavata. No voi nyt jumalauta! Tai taisin vastausviestissä käyttää sanaa vittu.
Josko sitä tähän ikään mennessä päästään siihen pisteeseen, että joku, ihan kivanoloinen kaveri pyytää treffeille, niin ei niitä treffejä sitten lopulta tietenkään ole! Ai miksikö? No koska on kyse mun elämästä. M-i-n-u-n.
Mä oon se nainen, joka on se mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään (kivaa). Niin että hv kaikki miehet!
Tunnisteet: elämä, ihmissuhteet, vitutus
Hah, se oli varmaan joku pelimies :P Tässä sulle pika-analyysi: tyyppi pyöritti muita (omasta mielestään) kiinnostavampia naisia kolme viikkoa.. sitten muija lähti matkalle tai tuli joku muu solmu suhteeseen ja tää jätkä päätti kokeilla josku sulta irtois, mutta tapasikin ennen teidän tärskyjä jonkun uuden (omasta mielestään) kiinnostavamman. Nimimerkillä kyynikko
Posted by
Anonyymi |
4:13 ip.
Kiitos A. samoin.
Posted by
oopa |
5:30 ip.
Lähetä kommentti