UMF päättyi eilen ja univeloista tai totaalisen kramppiin menneistä pohjelihaksista huolimatta olo on mitä onnellisin. Mahtavat juhlat, joissa tosin kummastuttaa se, että miksi siellä on aina niin paljon helsinkiläisiä ja niin vähän turkulaisia? Enhän minä kaikkia turkulaisia tietenkään tunne, mutta silti hämmentää kun viikonlopun aikana näkee kasan helsinkiläistuttuja, muttei juuri ketään paikallisista vakinaamoista.
Lauantain parhautta olivat ainakin Kemmurun ja Loost Koosin keikat Klubilla sekä aamujatkojen hiukan väsynyt mutta mainio Imatran Voima. Hiukkasen jälkikäteen harmittaa, että missasin lähes kaiken mitä Manillassa tapahtui, ainakin Jori Hulkkosen ja Jesper Dahlbäckin setti oli Noumannin mukaan parhautta.
Eilen sitten jaksoikin enää kuunnella Stig Doggin ja Reginan, joista ensimmäisen meininki oli mainiota kuten aina. Ei Reginakaan huono ollut, mutta kun ei vaan juuri heränneenä jaksanut kahta keikkaa putkeen. Illalla uni veikin voiton. Ehkä joku Aulassa tai Klubilla pyörinyt voi valottaa juhlien loppumeininkejä?
Kokonaisuutena annan festivaalille arvosanan 9+. Ainoat miinukset perjantain nihkeistä juomavalikoimista(kaikki ei halua juoda pelkkää alkoholia monituntisissa bileissä) ja esiintymispaikkojen kävijämäärärajojen aiheuttamista oveltakäännyttämisistä(edes etukäteen lipun maksaneet asiakkaat eivät kuulemma aina päässeet sisään). Seuraavaksi Flow, on se kumma kun kaikki mielenkiintoinen festivaalirintamalla tapahtuu nykyään elokuussa.
Tässä välissä kuitenkin rauhallisempaa lomailua, jonka kohokohtia ovat ainakin:
- Kanapeet(olen koukussa)
-
Cafe Aulan salaattilounaat(5,50€ ja herkkuja paljon)
- Nörttijutut(ei kesäöitä ilman sotastrategiapelejä)
-
Umberto Econ Baudolino(ei mitään Dan Brownia, stna!)
- Retki Linnanmäelle, huippua!
Tunnisteet: elämä, musiikki, omat jutut, tapahtumat
Telkassa mainostetaan taas Amy Winehousen levyä. Onhan se hyvä, muttei sitä vaan voi kuunnella. Ei sitten Provinssirockin pettymyksen. Ja siitä seuranneen ar-mot-to-man ketutuksen.
