Eilen heräsin unesta siihen, että minulla oli aivan hirmuinen suklaan himo. Ei minkä tahansa karkin, vain juuri ja nimenomaan suklaan. Kärvistelin läpi yön, mutta kun aamu koitti ja kahviinkin oli kipaistava maitoa, tarttui levy "yllättäen" mukaan. Alta 10 minuutin olin tuhonnut 100grammaa Fazerinaa ja mieleni kehräsi tyytyväisyydestä.

Suklaa maistuu edelleen suussa, mutta onni on kaikonnut. Nyt hieman kuristaa, syyllisyys kummittelee nurkissa. Miksi teit sen, miksi.. Tältäkö Oopasta ja naisista tuntuu, kun he ovat ikuisella laihiksella?

Posted by OptimusPrime on torstaina, huhtikuuta 06, 2006 at 9:48 ap. | Permalink