Tällä viikolla (ja vähän aikaisemmin) olemme saaneet lukea ikäviä uutisia liittyen valokuvaajien työhön. Päällimmäisenä tietenkin Jokelan eilinen tapahtuma, jossa NYT-liitteen kuvaaja ja toimittaja olivat paikan päällä, kun vanki pahoinpiteli pahasti Alibin päätoimittaja Mika Lahtosen.
Kyseissä tilanteessa vanki oli siis hypännyt suojapleksin yli ja alkanut pieksemään Lahtosta silmittömästi. Vieressä olivat olleet NYT-liitteen toimittaja ja kuvaaja olivat myös välittömässä vaarassa. Sitä alkoi heti miettimään, että mitä olisi voinut tilanteessa tehdä. Kuvata, mennä väliin vai yrittää paeta. Kuumottava tilanne.
Suomessa toimittajiin (ja kuvaajiin) kohdistuu todella vähän väkivaltaa. Pelottavalta vaikuttaa kuitenkin esimerkiksi poliisin matkassa -insertit Poliisi-TV:ssä. Niissähän kiinniotetut huutelevat usein kameramiehelle aika uhkaavaan sävyyn. Kyllä minua ainakin pelottaisi kuvata yksi poliisin työvuoro. Koskaan ei tiedä.
Eilen uutisoitiin myös kuinka Merikukka Forsius oli soittanut poliisit paikalle, kun free-kuvaaja oli kuvannut hänet pelaamassa tennistä Matin virka-asunnolla. Forsius syyttää kuvaajaa salakatselusta ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Yksityisyyden suojahan on julkimoilla ja politiikoilla normikansalaista heikompi. Se, onko Merikukan virka-asunnolla hengailu tarpeellinen ja välttämätön tieto kansalaisille, jää nyt sitten syyttäjän ja mahdollisesti käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Laki sanoo seuraavaa.
Joka oikeudettomasti teknisellä laitteella katselee tai kuvaa
1) kotirauhan suojaamassa paikassa taikka käymälässä, pukeutumistilassa tai muussa vastaavassa paikassa oleskelevaa henkilöä taikka
2) yleisöltä suljetussa 3 §:ssä tarkoitetussa rakennuksessa, huoneistossa tai aidatulla piha-alueella oleskelevaa henkilöä tämän yksityisyyttä loukaten,
on tuomittava salakatselusta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava."Joka oikeudettomasti joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."Politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivan yksityiselämästä voi kuitenkin levittää tiedon, vihjauksen tai kuvan, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin tässä tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.En todellakaan tiedä mitä olisin sanonut, jos olisin saanut iltapäivälehdeltä keikan kuvata aidan takaa Merikukkaa pelaamassa tennistä Matin hallinnoimalla, valtion omistamalla kentällä. Olisin varmaan kyllä kuvannut.
Samalla tavalla asiaa kyseenalaistaa Mikko Metsämäki Mömmötissä:"Aiheellista olisi kysyä sitäkin, miksi vihreiden kansanedustaja pelasi tennistä samaan aikaan, kun muu eduskuntaryhmä väänsi hiki hatussa kasaan uutta hallitusta. Entä millaista harkintakykyä pääministeri osoittaa päästäessään toisen puolueen kansanedustajan leikkimään virkakäyttöön tarkoitettuun lukaaliin?"Kolmas lähiaikojen tapaus on tietenkin Suomen Kuvalehden kuvaajan Markus Pentikäisen kiinniotto Smash Asem -mielenosoituksessa. On selvää, että lehtikuvaajalla on oikeus olla paikalla tilanteessa, jossa hän ei aiheuta vaaraa eikä hän ollut vaaratilanteessa. Poliisilla on tietty oltava valtaa, mutta työtehtävissä oleva kuvaaja tuskin oli siinä tilanteessa tärkein kiinniotettava. Tämän kiinniottamisen vakavuutta kuvaa se, että muun muassa Euroopan journalistiliitto otti asiaan kantaa. Seuraava lainaus on taas
Suomen Journalistiliiton tiedotteesta:
Oikeustieteen tohtori Päivi Tiilikka Helsingin yliopistosta piti STT:n haastattelussa tuomiota sananvapauden rajoittamisena, koska kuvaajan toiminta on katsottu rikokseksi.
- Sananvapauden rajoittamiselle tulee olla perustuslain ja EU:n ihmisoikeussopimuksen mukaiset hyväksyttävät perusteet. Tällä voi olla ennalta ehkäisevä vaikutus merkittävän tiedon levittämiseen, jos ihminen joutuu työssään pelkäämään syytettä, sanoi Tiilikka STT:lle. Näistä kolmesta hyvin erilaisesta tapauksesta saa tietenkin aika synkän kuvan lehtikuvaajan ammatista. Ei se arki tällaista ole. Nämä kolme tapausta edustavat yksittäistapauksia. Toivottavasti.
Kirjoittaja on vuosina 2006-2007 free-kuvaajana päätoimisesti itsensä elättänyt nuorimies, joka ei koskaan uransa aikana ole työtehtävissä joutunut pidätetyksi, pahoinpidellyksi tai muistikortin tyhjennystalkoisiin poliisin kanssa.
Kirjoittajan kuvia on julkaistu sekä NYT-liitteessä että Markkinointi&Mainonta-lehdessä.Tunnisteet: media, valokuvaus
