Joskus asiat vain napsahtavat kohdalleen - kunnes ne murenevat. Jos tämän kerran asiat menisivät toisin. Tiedä sitten?

Ei, en kerro enempää.

Posted by oopa at 4:58 ip. | Permalink | Comments

Lately I have been doing intresting things. Days have passed quite fast, as I have started working around 8am and around 6-7 pm I have went to gym. So back to flat 'round 9pm, some designing of upcoming projects and then 8 hours of sleep.

What kind of wonders me is that IF my life would be always like that, how ... Bah. Ok, I admit the truth and start over>

Lately I have had nothing intelligent (or even less) to say. As my thoughts are like: Today I have mostly been afraid of cancer. I need coffee. My back hurts. My tummy hurts. What if its cancer. Wish I could just lay down. Ah its friday, home sweet home. Wouldnt it be fun if people would be like birds and fly to south as a autumn comes ...

Cheers,
Niitty

- would love to do music video based on that bird idea © 2005-2006 Niitty -

Posted by OptimusPrime at 9:10 ap. | Permalink | Comments

Nyt se on mentävä. Tänään asuntoa katsomaan. Huomenna töitä ja lepoa. Lauantaina "treffit" ja sunnuntaina palaveri. Jeah, kiirettä pitää, mutta miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä. Se on nykypäivää. Jeah.

Posted by oopa at 3:47 ip. | Permalink | Comments

Myönnettäköön, että sorrun usein ihmisten määrittelyyn ulkonäön perusteella. Marimekkopaitaiset hipit, ylikireissä farkuissa heiluvat bimbot, mukataiteelliset runotytöt, älykkönörtit ja aivottomat lihaskimput tulevat nimilapuilla läiskityksi ja lokeroiduiksi. Huomattu on tosin myös se, että ensivaikutelma usein pettää.

Olen vuosien varrella saanut kuulla itsestäni jos jonkinlaisia käsityksiä. Nuorempana olin todella ujo, siinä määrin että en puhunut ihmisille, joita en tuntenut hyvin. Tämän takia sain usein kuulla olevani ylpeä. Opettajien mielestä taas olen aina ollut kiltti ja hiljainen.

En vieläkään ole mikään maailman sosiaalisin ihminen, ja kestää aikansa ennenkuin olen uudessa seurassa oma itseni. Useasti olenkin saanut kuulla olevani yliasiallinen ja hillitty tiukkapipo. (Tämä vaikutelma tosin tuppaa hiipumaan viimeistään siinä vaiheessa, kun minulle antaa viinaa.)

Olen niin ikään tullut määritellyiksi sellaisilla käsitteillä kuten elovenatyttö ja naapurintyttö. Näitä määritelmiä etenkin vastustan ankarasti. Mikä helvetin naapurintyttö? Asunko muka sinun naapurissasi, mitä? Eivätkä vaaleat hiukset tee ihmisestä mitään kaurahiutalehoroa, saakeli.

Tosin ei kiltiltä näyttäminen aina huonoa ole. Entisen kämppikseni Jonnan eräs määritelmä kuului: ”Ameeba näyttää pyhäkoulunopettajalta, mutta on oikeasti tosi perverssi”. Tätä Jonna julisti suunnilleen kaikille vastaantulijoille. Jotka eivät tietenkään uskoneet asiaa. (Jotain hyötyä pyhäkoulunopettajalta näyttämisessä.)

Lisäksi olen herättänyt luuloja älykkyydestäni. (Se johtuu luultavasti laseistani.) Viime syksynä eräissä bileissä joku tuli sönkkäämään: ”en ushkalla puhua shulle mitään, koshka olet kuulemma toshi viisash.” Viisas? Justiinsa juu. Eiköhän tämäkin ennakkoluulo karise, kun minuun tutustuu hieman lähemmin.

Mutta eipä siinä vielä kaikki. Viime aikoina olen saanut kuulla olevani lesbo tai vähintäänkin ”mieheksi pukeutuva nainen”. Ja kaikki tämä siksi, että olen käyttänyt kravattia. Ei ole reilua, ei.

Mitä sitten oikeasti olen? Olen kiltti, hiljainen tiukkapipohorobimboperverssi-
urpohippilesbonörttiporvaripissisälykköblondijunttirillipää, joka asuu naapurissasi, käyttää henkseleitä, kulkee nokka pystyssä eikä sano moi.

Posted by Anonyymi at 9:50 ap. | Permalink | Comments

Viime yönä näin unta Puurosta harrastamassa seksiä Marika Fingerroosin kanssa. Kysymys kuuluukin: Miksi minulla oli videokamera kädessä?

Posted by oopa at 8:19 ap. | Permalink | Comments

.... ja mitä oikeasti tarkoittavat.


1. KAMPAAJALLA: Kyllä tämä ihan hyvä on, kunhan silmä vaan ehtii tottua.
(Saakelin portto, pilasit frisyyrini totaalisesti. Meikäläistä on turha tähän kampaamoon enää odotella.)
2. BAARISSA: Soitellaan.
(Luuletko, että tosiaan annoin oikean numeroni, urpo.)
3. Kato, mitä jätkä! Kiva nähdä pitkästä aikaa.
(Kuka helvetti sä olet?)
4. RAVINTOLASSA: Kiitos, kyllä maistui.
(Pihvi oli raaka, vihannekset ylikypsiä ja peruna kuminen. Ei muuten tipu tippiä.)
5. EROKESKUSTELUSSA: Mut eikö me voitais olla kavereita silti?
(Voisit toimia korvikkeena kunnes löydän jonkun uuden.)
6. Ei sussa mitään vikaa ole, mä en vaan halua sitoutua vielä.
(Olet ruma, lihava, tyhmä ja huono sängyssä. Lisäksi kaverisi ovat ääliöitä.)
7. KAUPASSA: Se on tosi hyvä.
(Osta nyt joku rytky, että päästään täältä kotiin.)
8. SÄNGYSSÄ: Pidän enemmän pienistä rinnoista.
(Sanon vain tämän siksi, ettei sinulle tulisi paha mieli, alivarustettu kummajainen.)
9. Mä vaan haluan nukkua sun vieressä.
(Jos ei nyt irtoa, niin viimeistään aamulla.)
10. LÄÄKÄRISSÄ: Kohta nipistää pikkaisen.
(Kohta vuodat verta kuin pistetty sika, buahaHAHAAA)

Posted by Anonyymi at 5:06 ip. | Permalink | Comments

Liityn pnin seuraan. Nyt minullakin on mekapikselikamerakännykkä, vaikka ei tosin kolmekeetä.

Posted by oopa at 3:06 ip. | Permalink | Comments

Kuulin tuossa äsken, sen hyvän radion taajuudelta, että mies tuossa kuvassa olisi tulossa Porijazziin. Eipä tarvitse pohtia minkä festarin liput ainakin ostan tänä kesänä. Kyseessä siis Kanye West, riimien ruhtinas, biitin uusi kuningas(oon aika paska hehkuttaja).

Posted by puuro at 2:07 ip. | Permalink | Comments

Mietin eilen pitkään omaa kahvittomuttani. Tästä taitaa olla jo yli kaksi kuukautta, kun lopetin ottamasta päivittäisen kahvini (4-6 kuppia). Sen päätöksen jälkeen olen tyytynyt vain lasilliseen lattea kerran viikossa. Tämä on kuitenkin jo kolmas päivä kun minua väsyttää pahasti. Viime yönäkin nukuin hyvin, heräsin aamulla virkeänä ennen seitsemää, mutta sitten se väsymys iskee. Tässä tilanteessa kahvi olisi pelastus, mutta vatsa voi paremmin ilman. Energiajuomat ovat myrkkyä (yritän uskotella itselleni niin) ja kofeiinitapletit ylireagointia. Mitäs sitten?

Ehkä olisikin parempi miettiä monelta menee nukkumaan, syökö ennen nukkumaan menoa ja niin edelleen. Tosin eilen huolehdin näistä kaikista. Ehkä minusta on sitten virallisesti tulossa pappa. Tänään menen nukkumaan ajoissa.... tosin katson kyllä ensin Myytinmurtajat.

Taidan hakea kupin vihreää teetä.

Posted by oopa at 8:16 ap. | Permalink | Comments

Vastapainoksi oopan kuvakikkailuille postaan hieman sumean kuvan tämän vuoden omituisimmasta, mutta samalla omaperäisimmästä syntymäpäivälahjasta(on se kravatti silti aivan mahtava). Ystävä lähetti englannista aika mielenkiintoisen kokoonpanon.

Posted by puuro at 7:02 ip. | Permalink | Comments

- Näköni on heikentynyt viimeisen kahden-kolmen vuoden aikana paljon, sanoisin että erinomaisesta keskinkertaiseen. Tarkentaminen eri etäisyyksille on entistä hankalampaa, harmillista.
- Kehoni protestoi vahvasti Ullanlinnan asunnon parvekeremontista. Aamuisin nenästä vuotaa verta ja silmät on viittä vaille tulehdusta. Mielenkiintoista eikö. Onkohan minulla alivuokralaisena oikeutta mahdollisesti jopa irtisanoa asuntoa sillä perusteella, että sormiessani sopimuksen, sanottiin minulle, että remontti valmistuu viikolla 8...
- Teosto -vapaiden kappaleiden kahlaaminen on "hauskaa", mutta käy työstä.

Posted by OptimusPrime at 1:51 ip. | Permalink | Comments

Missä kappaleessa lauletaan Lois Lanen iskemisestä ja kaverilla syödystä huonosta ruuasta? Minkä biisin originaali versio kestää noin 15 minuuttia? Rappers delight tietenkin. Kyseessä on ensimmäinen hipitihopiti-kappale, joka nousi Jenkeissä TOP40-listalle. Vuosi oli tietenkin 1979.

Vuonna noin 1999 Sugar Hill Gang vieraili Wanhalla ja ei ollut vaikea arvata kuka rokkasi eturivissa. Mukana oli myös Melle Mel, jonka tunnetuimmat räpäytykset voi kuulla Message -kappalleessa. Ja tämä kaikki livenä! Mahtavuutta.

Posted by oopa at 1:44 ip. | Permalink | Comments

*is listening to I Will Wait for You by Michel Legrand*

Lähes kahdeksan minuuttisen kappaleen aikana tulee käytyä läpi koko tunneskaala. Mahtavaa. Vaikka saako tällaisen tunnelatauksen jälkeen enää unta? Ja biisi siis elokuvasta Cherbourgin Sateenvarjot, jos joku ei tiennyt.

Ehkä kuuntelen vielä levottoman tuhkimon.

Posted by oopa at 11:46 ip. | Permalink | Comments

Nina Gordonin mahtava versio Nigers With Attituden klassikkobiisistä. Kohtalaisen hyvä ääni tytöllä.

Straght Outta Compton( .mp3)

e: Originaali video

Posted by oopa at 2:05 ip. | Permalink | Comments

1. Naapurin äänet kuuluvat jostain syystä tänä yönä paremmin kuin koskaan aiemmin. Naapurillani on ilmavaivoja. Ei kiva.

2. Olen kirjoittanut niin kauan, että käsissä ei kierrä kunnolla veri. Ei hyvä. Sormet palelee.

3. Pihalla hiippailee joku. Onko se postimies? Onko se lintu? Onko se Chuck Norris? Nyt en ainakaan uskalla nukkua.

Posted by puuro at 2:38 ap. | Permalink | Comments

Iltaa, jolloin pää on täynnä seuraa usein aamu, jolloin sydän on tyhjä. Mielessä pyörii mitä kummallisempia asioita. Pätkiä keskusteluista. Välähdyksiä tapahtumista. Kuvia, jotka näkee silmät kiinni. Yritän katkaista filmin, mutta se vain venyy. Mieleni tekisi tilittää, mutta en jaksa puhua. Väsyttää. Koko ajan nälkä. Vapina. Silmiä painaa, mutta uni ei tule. Kellot on siirretty, tunti hukattu. Ja sen päälle monta aamutuntia. Kaiken päälle kuorrutetun hilpeyden alta löytyy aamulla jokin pieni, joka aina vain pelkää.

Jos ei uskalla tehdä asioita, joita haluaa tehdä, voi tehdä asioita, joita ei halua tehdä - siksi, että ne ovat mahdollisia.

Mutta jos siitä ei puhu, sitä ei ehkä koskaan tapahtunut.

Posted by Anonyymi at 2:33 ip. | Permalink | Comments

Kiitos Puuro juhlista. (Ylhäältä alas) Puuro ja hauva iloisna, nelisilmä- ja kravattikerhon kokoontumisajot, Puuro kuuntelee serenadia ja vallan herkistyy, Oopan hyvät neuvot; "näin taltutat salaman".

Posted by Noumann at 2:16 ip. | Permalink | Comments

Joskus se iskee ihan puun takaa. Nimittäin hirveän yököttävä ja tajunnan sumentava humalatila. Eilinen meni jotenkin näin: Juhlat olivat kivat, ihmiset ihania, lahjat mahtavia, esitykset hienoutta hienoimmillaan ja kaikki muutenkin mainiosti baariin saapumiseen asti. Siellä minut valtasi täysin yhtäkkiä hirveä huimaus, tärinä ja ällötys. Melkein meinasivat aiemmin nautitut kakut ja piirakat kiivetä tuloreittiään takaisin ulos. Oi miksi, oi miksi pitää hyvän illan kääntyä noin kammottavaan loppuun?
Toisaalta minä kuitenkin älysin lähteä kotiin nukkumaan, sen sijaan, että olisin esimerkiksi oksennellut baarin vessaan tai jotain muuta yhtä tyylikästä.
Mitä tulee tilityksiin, niin ainakin Metsikselle pahoitteluni. On se kumma kun känässä puhuu olemattomista asioista niin vakavia.

Kaikille joita en ehtinyt kiittää, iso kiitos. Kuvasatoa ja häpeää odotellessa...

Posted by puuro at 12:34 ip. | Permalink | Comments

Joskus niistä tilityksistä voi myös saada jotain. Odottakaa kun kuulette omani.

Posted by oopa at 12:20 ip. | Permalink | Comments

Vein Loton. Kevät oli tullut kylään.

Posted by oopa at 4:39 ip. | Permalink | Comments

Olen kaivanut jopa sen kuuluisan AMK-skragan kaapista. Vai pitäisikö vaihtaa mustaan vielä viime tingassa? damn. Onneksi Metsäprinsessa pimppasi mun huppariin kruunun. Kiitos avusta ja sapluunasta. Idea harmaasta harmaalle kuuluu kuitenkin allekirjoittaneella. Tietty.

Ja sitten tajusin, että kamerassa L-tarkoittaa ISO-arvoa 100. Damn. Pitäisikö lukea niitä manuaaleja. H on varmaan sitten 3200. Jes.

Posted by oopa at 3:52 ip. | Permalink | Comments

Tänään ja huomenna on astangajoogan alkeiskurssi, jonne urheasti ilmoittauduin. Jo ensimmäisellä kerralla hiki nousi pintaan, vaikka tein liikkeet takkuillen ja välillä horjuen. On todella vaikeaa keskittyä samaan aikaan hengitykseen, jännittämään tiettyjä lihaksia, katsomaan nenänpäähän ja vielä tekemään asanan suht oikein. Laji on yllättävän rankka! Toisaalta, olo on nyt jälkeenpäin todella hyvä. Huomenna uudestaan.

Posted by Noumann at 2:03 ip. | Permalink | Comments

Eräs hyvä ystävä on siis liittynyt seuraanne. Jaan näin aluksi kanssanne banksyn ja ilon siitä, että on lauantai ja juhlat tulossa. Kertakäyttölautasia on enemmän kuin ruokaa, joskus olisi ihan hyvä, että kämppikset tiedottaisivat toisiaan hankinnoistaan...

Muistakaa löysät kravatit ja rennot lanteet.

Posted by puuro at 11:14 ap. | Permalink | Comments

Heps,

Nurminen on tiputettu kirjoittamattomuuden takia. Tilalle nousee uusi sankari, eli eräs hyvä kaveri.

Posted by oopa at 10:27 ap. | Permalink | Comments

Psykojänis ei tee tiliä. Jänikset ei tilitä. Eikä Ameebakaan aina.

Tekstin vei post-itsesensuuri. Jänis jäi. Blogiin kirjoittaminen on vähän niinkuin kännissä lähetetyt tekstiviestit. Niitä ei kannata jälkikäteen lueskella.

Posted by Anonyymi at 3:11 ip. | Permalink | Comments

Läpimurto vuonna 1932. Moni muistaa Buena Vista Social CLub -elokuvasta. 88 vuotta ja monta mahtavaa hetkeä.

Posted by oopa at 12:51 ip. | Permalink | Comments

Tilasin Amazon.comista mainion kirjan. Harriet Russellin Envelopes kertoo siitä, miten pitkälle Ison Britannian postilaitos venyy toimittaakseen kirjeet perille. Russell on lähetellyt pitkälle toistasataa kirjettä, joiden osoitetiedot ovat anagrammeja, kuvituksia, palapelejä tai sanaleikkejä. Ja suurin osa on tullut perille! Hauska kirja kaiken kaikkiaan, tekee mieli haastaa Suomen postilaitos!

Posted by Noumann at 12:40 ip. | Permalink | Comments

Toivon, että ihmiset voisivat oppia TOISTEN virheistä. Turhauttavaa kun jokaisen pitää menna aina erikseen perse edellä puuhun.

Toivon, että voisin auttaa ystävää surussa ja murheessa muutenkin kuin kuuntelemalla.

Toivon, että kaikki järjestyisi vielä parhain päin.

Posted by OptimusPrime at 11:24 ap. | Permalink | Comments

Tiedossa ainakin: hyvät kemut, mukavia ihmisiä, toivottavasti 1Gt muistia, uusia vaatteita, Jaloviinaa, biljardia, tyylikkyyttä, hauskuutta, pelottava punnitus, naurua, iloa, siivousta, koneen säätöä, elämistä, lounasta, aamiainen, Kirppari (TV1), MacGyver, lenkki, uni, halaus ja mistä tietää vaikka suudelma?

Posted by oopa at 10:31 ap. | Permalink | Comments

Kävin tänään Helsingissä haastattelemassa Eero Aarnion suunnitteleman Juttujakkaran tekijää lopputyötä varten. Kotimainen käsityö on aliarvostettua. Opin taas paljon uutta, mm. indonesialaisen rottingin ja suomalaisen pajun eroista.

Posted by Noumann at 7:30 ip. | Permalink | Comments

Kannattaa tsekata. Mukana Ruudolfia, Edua, Jointtia ja vaikka ketä. I love MONSP ja sitä rataa. Ja hae platta vaikka täältä.

Posted by oopa at 1:21 ip. | Permalink | Comments

Tajusin tuossa hetki sitten, etta en ole koskaan kaynyt Helsingin Kalliossa. En ainakaan niin etta olisin tiedostanut olevani siella. Erikoista, paikasta kuitenkin riittaa juttua oikein palkituksi blogiksi. Pitanee harrastaa maakuntamatkailua jossain valissa.

Posted by OptimusPrime at 8:39 ap. | Permalink | Comments

En kuulu maailman järjestelmällisimpiin ihmisiin, ja sen sain taas tuta tänään.

Ensin menetin hermoni yrittäessäni järjestää luentomuistiinpanoja, joista puolet oli hukassa. Sitten poltin proppuni lopullisesti, kun tajusin hukanneeni muistion, johon olin kirjoittanut haastatteluja varten tarvitsemaani materiaalia. Suomeksi sanottuna: en pystyisi kirjoittamaan mitään, ennenkuin löytäisin kyseisen muistion. Pengoin koko kirjahyllyn läpi, ja samalla löysin kirjojen takaa noin puoli vuotta kadoksissa olleen englannin sanakirjan. Ei muistiota. Kolusin työpöydän, lehtileikepinon, pari muuta paperikasaa. Ei havaintoa. Sitten etsinnät siirtyivät omaan huoneeseeni. Lehtipino: ei mitään. Lipaston laatikot: noup. Keräsin lattialta epämääräisen kasan vaatteita. Alta ei paljastunut mitään. Lopuksi aloin kaivaa noin pari viikkoa purkamatta ollutta reissukassiani, jonka pohjalta se kadonnut muistio sitten löytyi.

Taidan olla jonkinasteinen muurahainen. Syynä ei ole ahkeruuteni, vaan taipumukseni kekojen kasaamiseen. Tällä hetkellä asunnosta löytyy mm. lehtileikepinoja, paperipinoja, sanomalehtipinoja, aikakauslehtipinoja, vaatekasoja, kenkäkeko ja tiskikeko.

Luin joskus jostain feng shuita käsitelleestä artikkelista, että tavarakasat aiheuttavat huonoa energiaa. Muistio-odysseiani jälkeen en enää ihmettele miksi.

Olen vahvasti äidin/sihteerin/siivoojan/järjestelmällisen asuinkumppanin tarpeessa.

Posted by Anonyymi at 4:53 ip. | Permalink | Comments

We all do have hobbies, some are more usefull than others. One of my yet useless though entertaining hobby is electronic music. I'v been doing it more or less ever since mid/90's. First tryouts were with Amiga's Octamed, then got that ol'trusty 486/66Mhz PC where I runned Fast Tracker and crappy samples. Round year 2000 I had quite nice home studio with few synths, drum machines and such, operated with Cakewalk/Cubase. Then I got broke, had to sell my gear to pay rent and such and found myself again in 100% PC enviroment, now running Logic and VSTi.

Between present day and past, I'v been in around 4 or 5 bands/projects and released zero singles/albums or such. @live I have performed few times.

Now it is time to try again! Later today we(i+1) are launching this electronic orchestra called Virtanen. We plan to keep things as organic as possible, so sequencing beside of drums will not be heard. Ya could imagine us like rock band, just that replace drummer with laptop and guitar + bass with Juno106 and MiniMoog. More info will be posted, as the band is bit older and we hear that how it will sound.

Posted by OptimusPrime at 8:53 ap. | Permalink | Comments

Olen kärsinyt rangaistukseni. Enää ei ole syytä olla katkera. Muutin Turkuun syksyllä 2002 opiskelemaan. Opinnot suoritin ennätysajassa, mutta miksi sitten jäin tänne? Medianomeista osa ei löydä töitä millään. Minä olin taas yksi niistä onnellisista, jotka revittiin koulun penkiltä koulutustava vastaaviin hommiin. Harmi ettei revitty Helsinkiin.

Nyt olen kuitenkin saanut siirron Helsinkiin. Toukuun alusta istun toisella pöydällä, mutta katson samaa läppäriä. Ikkunasta ei kuitenkaan näy jäätynyt joki, vaan värivalot ja raitiovaunut. Kolina saa minut tuntemaan kotini. Haluan asunnon Kalliosta. Mistä muualtakaan? Mennäänkö | joskus | oluelle | kaverit?

Toisaalta Turussa on päättymässä kokonainen aikakausi. En voi väittää, etteikö minun tulisi hirveä ikävä kaikkea sitä, mitä täällä on tullut sähellettyä. Noumannista, Metsäprinsessasta, Ameebasta, Annasta ja Juusosta (kenet unohdin) on tullut niin läheisiä kavereita, että olette kuin Turun perhe. Kerttuakin jään kaipaamaan, jäätynyttä jokea, työkavereita, kaupungin pienuutta, Naantalia, Niityn kanssa viettyä laatuaikaa, koulun penkkejä, Baan Thain nro. 26 -annosta, Three Beans -kahvilaa, Postin setää, Kallun grilliä, Pikku Torrea, Soul Seedia, Punanokka-bileitä, seikkailuita, epäonnisia ihastumisyrityksiä, Puolalan puistoa, hetkiä tenavatähden parvekkeella. Mitä vielä? Kaikkea mitä täällä on tapahtunut.

30.4 on minun päiväni. Toivottavasti joku järjestää "Tervetuloa kotiin"-bileet.

Posted by oopa at 8:32 ap. | Permalink | Comments

Veitsi pureutuu lihaan. Kasvojen iho kiskotaan irti ja kiristetään. Verinen metalli kiiltelee. Kamera kuvaa rujoja silvottuja kasvoja piinallisen pitkään.

Tuutista tulee tosi-tv-ohjelmia kauneusleikkauksista, draamaa plastiikkakirurgeista; Nelonen tykittää kummajaisdokkareita harvinaisista sairauksista, yhteenkasvaneista kaksosista ja hermafrodiiteistä. Teho-osasto ja muut lääkärisarjat ovat aikaa sitten muuttuneet pehmokamaksi. Nyt näytetään rujoja, silvottuja, epänormaaleita ruumiita, eikä tarinoiden kulku välttämättä menekään sen perinteisen ylevän parantamiskertomuksen mukaan.
Mistä tässä ilmiössä on kyse?

Mistäpä muusta kuin lääketieteellisestä pornosta. Tämä on nykypäivän friikkisirkusta.

”Mun mielestä 4D:t ovat parhaimpia dokumentteja, mitä televisiosta tulee. Kauheista jutuista tajuaa, miten hyvin meillä menee. Ja miten huonosti joillain voi mennä.”
-Parikymppinen ravintolatyöntekijä Turun Sanomien Treffi-liitteessä 22.3.2006-

Niinpä niin. Onhan se hienoa saada viihdettä toisten kärsimyksestä. Antakaa meille meidän jokapäiväinen leipämme ja sirkushuvimme.

Posted by Anonyymi at 8:07 ap. | Permalink | Comments

Tässä todiste, että ei ole mahdotonta tehdä paskasta konvehteja.. Lisää aiheesta: http://www.canneslions.fi/

Posted by OptimusPrime at 11:05 ip. | Permalink | Comments

Minulla ja kämppikselläni on sangen erilaiset päivärytmit. Kämppis valvoo joka ilta yömyöhään telkkaria katsellen. Itse en juurikaan jaksa katsoa telkkaria, ja menen nukkumaankin viimeistään yhdeltätoista. Minä herään seitsemältä vaikken olisi edes menossa minnekään. Kämppis sen sijaan on aamu-uninen, ja nukkuu usein pommiin. Eivätkä eriävyydet tähän lopu.

Minä pidän valosta ja yksin kotona ollessani avaan kaihtimet joka huoneesta. Kämppis sen sijaan vastaavassa tilanteessa sulkee kaihtimet ja kököttää pimeässä. Minä pidän hiljaisuudesta. En pysty keskittymään kirjoittamiseen jos esimerkiksi kuuntelen musiikkia samalla. Kämppistä sen sijaan ahdistaa, jos on liian hiljaista. Kämppis pitää aina radiota tai televisiota päällä, vaikkei katsoisi/kuuntelisi sitä.

Toisinaan herää kysymys miksi oikeastaan asumme yhdessä. Päivärytmien yhteensopimattomuus ei ole ongelma, mutta valo-pimeä, ääni-hiljaisuus -akseleilla syntyy välillä pientä kitkaa.

Äitini totesi taannoin, että parisuhteessa vuorokausirytmien yhteensopivuus on tärkeää. Yksi syy vanhempieni liiton kariutumiseen oli kuulemma se, että toinen oli yökukkuja ja toinen illan torkku. Yhteistä ilta-aikaa ei siis paljon vietelty kun äiti meni aina aikaisemmin nukkumaan.

...hän miettii miksi toinen meistä valon lapsi oooooon, ja toinen yötää raaa-kaaas-taaa.

No niin, aamu vai ilta, pimeä vai valo? Kertokaapas lapset tädille oletteko päivänsäteitä vai menninkäisiä.

Posted by Anonyymi at 5:30 ip. | Permalink | Comments

Pintaliidosta on kehittymässä kovaa vauhtia yritys. Aamulla verotoimistoon ennen töitä. Olin ylpeä kun sain asioida kuudennessa kerroksessa. Vain maanviljelijöillä on oikeus ajaa ylemmäs. Nyt on syötäväksi vain hapankorppu, pitäisi laihdutaa. Kahvia tekisi mieli ehkä hieman, mutta pysyn kovana. Pari kuukautta on mennyt latte/viikko meiningillä. Se sopii. Toisaalta energiajuomaa on tullut vedettyä jonkin verran. Plääh.

Jatkan haaveilua.

Posted by oopa at 9:16 ap. | Permalink | Comments

Yllätin tänään itseni ja ostin lehden nimeltä "BODY - lehti kovaa treenaaville"(heh). Ei sillä, että treenaisin jotenkin erityisen kovin, mutta seuraavat otsikot saivat minut löysäämään kukkaroni nyörejä kuuden euron verran.

- Syö oikein - kasva isoksi
- 8 tapaa hillitä ruokahaluasi
- Tonyn treenikoulu: RINTALIHAKSET

En varsinaisesti halua kasvaa isommaksi, mutta mieluusti muuttaisin lisää rasvaa lihakseksi. Avovaimo väittää, että tulokset ovat jo nähtävissä, mutta minä haluan huomata ne itsekin!

Tänään juoksin rintatreenin (johon toivottavasti tulee parannusta artikkelin myötä) jälkeen Coopperin testin. Eli 12 minuuttia puhdasta helvettiä, tuloksena 1.7kilometriä. Aika paskasti sanoisin. Ottaen huomioon, että armeijassa kävelin kipeänä saman verran kotiuttamistestissä. Jos ajatellaan positiivisesti, niin on ainakin mitä parantaa. Tavoitteenani on juosta kesäkuussa 2.5km, sen verran vaaditaan yleisesti ottaen ns. hyvään kuntoon.

Olisi muuten tosi hauska kuulla, mitä Oopa, Ameeba, Nouman ja Marinadi juoksevat vastaavassa ajassa! Eli tennarit jalkaan ja selitykset sikseen!

Posted by OptimusPrime at 11:31 ip. | Permalink | Comments

Istun työpöydän ääressä. Rasvaan käteni lahjaksi saadulla rasvalla. Puhelimeni piippaa viestin merkiksi. MP3-soitin soittaa musiikkia, joten voin rentoutua. Vatsa on todella täynnä, mutta vissyä pitää silti juoda. Mitä jos vaan menisi kotiin nukku... eikun maan?

Posted by oopa at 12:54 ip. | Permalink | Comments

Klikkaa kuvat suuremmiksi.

Posted by oopa at 12:45 ip. | Permalink | Comments

Koo niinkuin krapula niinkuin kooma. Eilen tuli otettua melkoiset teinikänät, arvattavin seurauksin. Ilta oli muutenkin outo. Paitsi että sain pari todella hämmentävää puhelua, mm. kannoin (tai yritin, ja kaaduin) Oopaa reppuselässä, kimitin paperijäniksen kanssa vieraille kebabin jonossa, kysyin baaritiskillä eräältä julkisuuden henkilöltä "oletko sinä sinä vai sinun veli", mokelsin englantia baarimikolle ja ruotsia entiselle heilalle, halailin jatkoilla vessanpönttöä ja lopulta sammuin.

Aamulla löysin farkunlahkeestani pyykkipojan. Pelottavinta aamussa oli silti puolipukeisen Oopan vierestä herääminen. (Oopa huomautti olleensa vanhaksi sedäksi poikkeuksellinen kunnollinen: ei edes lähennellyt sänkyynsä sammunutta nuorta tyttöä). Äsken käppäilin Oopan erään hyvän ystävän kanssa samaa matkaa kotiin ja söin jäätelöä aamupalaksi. Krapula, mikä ihana tekosyy.

Olo on hutera ja kädet asfaltti-ihottumassa (korkokengät, jäätikkö, viina ja reppuselkäilyt ovat huono yhdistelmä) mutta hauskaa oli. Siis ennenkuin tulin huonovointiseksi ja sammuin. Kiitos kaikille känniminäni kestämisestä. Ja erityiskiitos Metsikselle, joka tylytti puolestani sika-Marcusta. Se on ystävyyttä se. Puss och kram!

Posted by Anonyymi at 11:06 ap. | Permalink | Comments

Tornipeli, paperieläimet, lasten laulut, skorpparimies, viini, pitsaa, jatkot, uni. Voimalla seitsemän nuoren.

Posted by oopa at 10:28 ap. | Permalink | Comments

Juuso/Ameeba/Noumann.

Posted by oopa at 6:55 ip. | Permalink | Comments

Minua ahdistaa. Jo kolmatta vuotta. En tiedä mitä haluan, mikä minusta tulee, minne olen menossa tai kuka edes olen. Ja samaa näyttää olevan liikkeellä ystäväpiirissäkin (enkä tarkoita vain Oopan kriiseilyä oletusta kolmekymppisyydestä). Mutta nou hätä. Tänään minulle selvisi, mistä hommassa on kyse:

"Valmistuminen lähestyy ja olet paniikissa: mitä elämällesi tapahtuu? Et tiedä, kuka olet ja mitä haluat. Elät parisuhteessa etkä ole varma, onko hän se oikea. Tai olet sinkku ja mietit, löydätkö ikinä sopivan partnerin. Olet opiskellut jotain, mutta haluaisit tehdä jotain muuta. Saisit työpaikan, mutta se ei ole sitä, mistä olet unelmoinut. Mietit, haluatko ja pystytkö tekemään työtä ollenkaan. Voisit opiskella lisää, muuttaa toiselle paikkakunnalle. Sinun pitäisi elää elämäsi parhaimpia vuosia, mutta jostain syystä ei tunnu siltä. Kaikki ympärilläsi näyttävät tietävän mitä tekevät, ja koet olevasi ainoa ihminen, joka potee identiteettikriisiä. Kärsit quarterlife-kriisistä, joka voi iskeä koska tahansa 20 ja 30 ikävuoden välillä."
- Turun ylioppilaslehti 17.3.2006-

Nyt tälle viimeinkin saatiin diagnoosi: neljännesiän kriisi. On se vaan helpottavaa löytää nimilappu asialle. Siis tervetuloa itku, ahdistus ja hammasrautojen kiristys: se kuuluu asiaan tässä ikävaiheessa.

Sitäpaitsi neljännesahdistus on nyt tosi pop. Siitä kirjoitetaan jenkkilässä selviytymisoppaita toisensa perään. Helvettiin syömishäiriöt ja masennukset, meillä on uusi muotisairaus.

Posted by Anonyymi at 6:07 ip. | Permalink | Comments

Hurina ja LadyKiller järkkäävät naisbloggaajille kenkä- ja kynsilakkaillan. Me pojat emme pääse mukaan, mutta mennään sitten riiaamaan tyttöjä baariin. Täytyy laittautua viimeisen päälle.

Korkokenkiä en ole koskaan kokeillut, mutta tekokynnet on kerran olleet. Olihan se noloa pyytää laivalla kaveri vessaan mukaan, kun en saanut huosun nappeja kiinni. Pelottavaa.

Posted by oopa at 11:57 ap. | Permalink | Comments

Perjantai on yleensä hyväntuulisin päivä: viikonlopun odotusta ja aika usein semmoista yleistä häsläystä ja levottomuutta. Kävin juuri hyvällä kasvislounaalla, ostin pullan ja kohta aion mennä hakemaan punaviiniä. Ja huomenna on suunnitelmissa päiväretki Saloon Ameeban ja erään hyvän ystävän kanssa. Ai miksi Saloon? No siellä on Mary Ellen Markin näyttely. Eikä sitten kai mitään muuta. Koko kaupunki vajoaa kuulemma saveen.

Posted by Noumann at 2:57 ip. | Permalink | Comments

Posted by OptimusPrime at 12:34 ip. | Permalink | Comments

(En tiedä, mitä touhuan oheisessa kuvassa. Ehkä pullojen sisällöllä on jotain osuutta asiaan)

Minulla on paita, jossa lukee I love nerds. Eräänä aivan tavallisena päivänä menin nörttirakkautta julistava paita päälläni kouluun. Arvaamattomin seurauksin. Pian sain sähköpostia opiskelukollegalta, johon paitani oli tehnyt vaikutuksen. Hän oli paidan innoittamana kirjoittanut nörttiytensä tarinan, jonka lähetti minulle. Eikä siinä mitään. Se oli sangen sympaattista. Taisipa olla jopa ensimmäinen kerta, kun tulin elämässäni toimineeksi kenenkään muusana.

Seuraavan kohtaamisen jälkeen sain taas sähköpostia. Tällä kertaa koska "jos nainen on kaunis hän ansaitsee kuulla sen". Niin, ehkä JOS nainen on kaunis. Ja jos nainen on normaali nainen. Minun mielestäni se oli sangen ahdistavaa. Sitäpaitsi, jos on jotain sanottavaa, sen voisi sanoa kasvotusten. Tai edes sanoa moi, eikä vain lähetellä sähköpostia.

En ole pitänyt nörttipaitaa sittemmin.

Armaan ystäväni Annan äidillinen toteamus tarinaan oli tämä: mitäs pidät sellaista paitaa, jos et kerran tarkoita sitä. Niin, mitäs.

Mutta nyt päästään asiaan: tänään minä rrrrrakastan nörttejä! Oikeasti! Paljon! Haluan halata kaikkia maailman nörttejä! Ja etenkin sitä kilttiä ja avuliasta digipainon setää. Sen sijaan yliopiston nuivalle ATK-tuelle sanoisin, ettei sitä pitäisi kutsua tueksi vaan ahdistueksi. (Kerrankos sitä ihminen tunnuksensa unohtaa. Ja miten niin ei saa tulostaa muuta kuin opinnäytteitä, prkl!)

Nörttipaita kuuluu jälleen puvustooni.

Posted by Anonyymi at 11:35 ap. | Permalink | Comments

Alkoi sitten ahdistamaan eilen ja paljon. Minua oltiin luultu huomattavasti vanhemmaksi kuin mitä todellisuudessa olen. Siksi suuntasimme hyvän ystävän kanssa Alvariin lasilliselle. En nyt muista kumpi sitten sai idean (muistan, mutta en kerro), että pitää lähteä Marilyniin. Ei hyvä idea.

Viinaa meni kohtuudella, ja sekin sen paskan bändin takia. Miten voikaan olla niin huono cover-bändi. No, yleisö (opiskelijabileet) tanssi villisti varmojen hittien tahdissa. Tosin esitys oli kovinkin epävarma, niin kuin myös me. Ei edes saaatu iskettyä tyttöjä. Ei juurikaan edes puhuttu niiden kanssa. Juteltiin vaan miesten juttuja.

Ja lopuksi edes Metsäprinsessa ei tiputtanut avaimia, vaikka miten huusin.

Posted by oopa at 8:18 ap. | Permalink | Comments

LadyKiller kyseli blogissaan onnellisuudesta. Vastasin jo kommenttilaatikkoon, mutta laitetaan tämä vastaus nyt myös tänne (hieman päivitetty). Multionnellisuuteni on jo loppumassa, joten sinnitellään vähemmällä.

Onnellisia hetkiäni

Jokainen TKU-HKI juna on onnellisuuden huipentuma. Ja kun Rautatieasemalla nousee ulos, kävelee Kaivokadulle, kuulee raitiovaunujen kolinan ja näkee pimeydessä hohtavat neon-valot. Tieto missä on koti.

Tässä taanoin erään tytön käpristyminen omasta aloitteesta kainaloon tuotti mielettömän hyvän olotilan. Sittemmin ei enää käpertynyt.

Myös julkaistut valokuvat (erityisesti kansikuvat) tuottavat joka kerta tyytyväisen mielen. Ja hyvä ruoka tietenkin. Kerran viikossa nautittu hyvä latte. Eelsin keikka 2001 Makasiineilla. James Taylor Quartet aikoinaan Senaatintorilla, viime kesänä Jatseilla.

Vaalenpunaisesta iPodista tulviva musiikki antaa tasaista onnellisuutta. Hymy, jonka on ansainnut. Kivan suorapostituksen saaminen. Ilmaiset naistenlehdet työpöydälle ilmestyneenä. Hyvin istuvien farkkujen löytäminen näillä reisillä.

Saunovat papat ja keskustelut. Sauvakävelystä, kunnallistekniikasta ja tuulilasien halkeamisesta autoissa. Hoikistunut vartalo. Tuuli, joka kasvoja vasten vihmoo. Hiki. Suihku. Puhdas olo ja puhtaat lakanat. Haaveet ja raitis ulkoilma. Toivo.

Juuri korkatun punaviinin ensimmäinen maisti. Hyvä kuohuviini (Cava). Lämpimät vaatteet kylmässä talvi-ilmassa. Suudelma. Sade. Lämmin tunnelma ja koti-illat.

Kun talvi vaihtui kevääksi.

Posted by oopa at 12:53 ip. | Permalink | Comments

Ostin viime viikolla vaa'an, joka näyttää painon lisäksi rasva- ja nesteprosentin. Sen tarkoitus oli toimia motivaattorina terveellisyyspyrkimyksissäni, mutta vaikutus on ollut kyseenalainen.

Plussapuoli:
Olen palauttanut mieleeni, miten lasketaan prosenttilaskuja.
Miinuspuoli:
Nykyisen rasvaprosentin mukaan minussa on 15,4 kiloa läskiä.

Vaa'an ostamisen jälkeen olen lihonut kilon, eli jos jatkan samaan malliin, olen kesään mennessä kerännyt itseeni noin 11 kiloa ihraa.

Lisää matematiikkaa: luin jostain, että kilo rasvaa tarkoittaa senttiä kehon rasvakerrokseen. Tulen siis olemaan 11 senttiä paksumpi kauttaaltaan. Miltähän näyttää 11 senttiä paksumpi naama? Tai sormet? Hmm... läskikorvat?

Loppupäätelmä: Kesäkuussa minussa on ehkä 26,4 kiloa laardia.
Rikkaat rouvat ruiskuttavat kuulemma läskiä naamaryppyjensä täytteeksi. Ehkä voisin perustaa bisneksen. Premium Ameba Anti-wrinkle Fat. Kuulostaa hyvältä.

Posted by Anonyymi at 8:23 ap. | Permalink | Comments

Tökerösti kirjoitettua subjektiivista vuodatusta (myös Pintiksestä tuttuun tyyliin) vakavasta aiheesta täällä. Minä uskon, että omat koirat purivat, entä sinä?

Posted by OptimusPrime at 12:02 ap. | Permalink | Comments

"Great for parties, groups or just one child!" Kuvassa origamijänis. (Paketissa myös kissa ja koira, 12 liuskaa yht. 2,69 euroa Temperasta.) Pitäisi tehdä lopputyötä, mutta se ei nyt etene, joten olen päätynyt taittelemaan paperieläimiä. Ohjeet ovat yllättävän sekavat ja hankalat, joten nämä ovat samalla myös jonkinsortin älykkyystesti. Sudokut on niinku so last year.

Posted by oopa at 1:49 ip. | Permalink | Comments

<@aakoo> mä siis löysin eilen kirppikseltä jonkin mikko alatalo-lp:n joka oli signeerattu 21.12.79 viestillä: "Timpalle hyvää joulua ja pillua, tv. Mikko

Kaverin sanoin: "on hyvä lukea välillä ircquotes-sivustoa, että tajuaa muilla menevän vielä huonommin."

Posted by oopa at 12:51 ip. | Permalink | Comments

- Kolme ihmistä metrossa, syövät valkoisesta pussista nappeja ja ovat pihalla. Keskustelevat mistä saisivat 20euroa pilveen, kun velaksi ei enää saa. Haluavat pois täältä.
- Hullu tuijottaa vastapäiseltä penkiltä suoraan, koitan vältellä sen katsetta ja mietin miksi sillä on sählymaila. Mitä se näkee minussa, haluaako se poistaa minut?
- Nainen mumisee ja välillä huutaa jotain, on selkeästi jättänyt tämän maailman taakseen.
- Koira köytettynä tolppaan, pelkää. Häntä on koipien välissä. Sekin haluaa pois.
- Keskustelen afrikkalaisen miehen kanssa, hän kertoo että asunut suomessa vuodesta -84 ja että tämä maa on muuttunut pahaksi. Ihmiset pelkäävät.

Mitä on tapahtunut ja miksi suljemme silmämme. Miksi kaikki perustuu kusetukseen. Miksi ihminen ei voi edes yrittää olla ihminen toiselle. miksi.

Posted by OptimusPrime at 12:11 ip. | Permalink | Comments

Nukun aamulla liian pitkään. Sammutettuani vahingossa herätyskellon ja nukahdettuani muistivihko ja kynä kädessä herään lopulta nähtyäni unta toisiaan tappavista koulutytöistä. Unessa lukittauduin vessaan ja korvani sulivat. Ei liene yllättävää, etten tämän jälkeen uskalla enää jatkaa uniani. Piirrän pari kuvaa ja kirjoitan runon punahilkoista, jotka syövät susia.

Sitten lähden kouluun. Kerrostalon aulassa eteismatolla on euron kolikko. Laitan sen taskuuni. Mietin, onkohan kyseessä rehellisyystesti. Astun ulos. Päässäni alkaa soida Käpy selän alla -leffan alussa soiva Laulu rakastamisen vaikeudesta. Muistan sanoista vain alun: "On tässä kaupungissa vaikeaa, kun jonkun löytää jota rakastaa...". Pätkä soi päässäni koko matkan koululle. Hyräilen. Ajattelen nuorta Kristiina Halkolaa ja rakoa sen etuhampaiden välissä.

Koululla havaitsen luennon perutuksi, kun alkoholisoitunut opettaja ei "äkillisen sairastumisen" takia saavu paikalle. Kanslisti ei tiedä asiasta mitään. Kotimatkalla on tässä kaupungissa jälleen vaikea-a-a. Siwan kohdalla näen oranssin nallekarkin lumihangessa. En ota sitä.

Mitä tekemistä näillä asioilla on keskenään ja miksi kerron kaiken tämän? En minä tiedä. Ei kai tarinoiden tarvitse aina olla järkeviä. Kysykää vaikka Daniil Harmsilta.

Posted by Anonyymi at 10:30 ap. | Permalink | Comments

Jos sauvakävelee 80 minuuttia, niin ehtii ajatella paljon asioita. Tällä kertaa löysin itsestäni ihan uusia asioita - enkä ihan terveitä sellaisia. Itsetutkiskeluni on ilmeisesti aiheuttanut enemmän ongelmia kuin positiivisia seikkoja. Onneksi tässä tarinassa olikin lopulta onnellinen loppu.

Toivottavasti myös elämässäni on sellainen.

Posted by oopa at 10:54 ip. | Permalink | Comments

Äsken ajoi parran pois. Tai siis sängen. Totta kai jätin sen pienen neliön alahuulen alle. Tuntuisi samalta ajaa korva irti kuin se pieni neliö. Siinä se tupsu on ollut jo vuosia. Intissä sitä ei ollut. Ja pulisongit. Hei, ne vaan kuuluu fiilikseen. Oli se sitten hyvä tai huono. Nerokkaan aasinsillan kautta fiiliksiin. Ei huonot, ei hyvät. Sitten kun mulla on samanlainen tyttöystävä kuin O.C:n Summer. Ihanan epätasainen ja pölö, mutta samalla ihastuttava.

Posted by oopa at 8:04 ip. | Permalink | Comments

Motivaatio hukassa jälleen. Onneksi olen hyvä keksimään korviketoimintaa. Luin ja poistelin vanhoja sähköposteja, kunnes törmäsin erittäin omituiseen sellaiseen, joka oli saapunut marraskuussa 2004:

"Toinen asia on, että Pinja tietää että me olemme tapailleet. Tämä johtuu siitä, että Aino tiesi siitä, mikä taas johtui siitä, että kerroin Ainolle joskus. Aino taas joskus (en tiedä koska) kertoi Pinjalle, koska Pinja oli ihan itsenäisesti pohdiskellut että me ehkä sopisimme hyvin yhteen.Tämä näyttää päällisin puolin heikentävän vakoilumahdollisuuksiasi, mutta todellisuudessa olet edelleen vahvoilla: sinä tiedät että Pinja tietää, mutta Pinja ei tiedä sinun tietävän, että Pinja tietää. Voit tietysti purkaa koko pattitilanteen kertomalla Pinjalle, että sinä tiedät että Pinja tietää. Kolmas asia on, että --- ja Pinjakin tietää tämän, mutta et saa sitä ehkä vakoilemalla selville, koska Pinja tietää muutakin. En tiedä ihan tarkkaan miksi kerron tämän. Ehkä taustalla on ajatus siitä, että sinäkin kertoisit minulle jos olisit täällä. Nyt kuitenkin kerroin ja Pinja ei tiedä että sinäkin tiedät."

Sittemmin Aino muutti Venäjälle, Pinja Pariisiin ja viestin lähettänyt mysteerihenkilö Kööpenhaminaan. Kaikki tietävät.

(Henkilöiden nimet on muutettu. Kaikki yhtymäkohdat todellisuuteen ovat täysin sattumanvaraisia. Kaikkea mitä sanon, voidaan käyttää minua vastaan, ja käytetään.)

En ole vielä alkanut käyttää huumeita, vaikka tästä postauksesta saakin sellaisen vaikutelman.

Posted by Anonyymi at 3:22 ip. | Permalink | Comments

Argh. Blogger ei anna minun uploudata piirtämääni "pahaa karhua". Tänne sen torppaan vaikka jäisi viimeiseksi kirjoituksekseni. Ei sillä että se nyt olisi jotenkin järisyttävän upea teos (vaikka on kyllä aika upea), mutta kyse on nyt mies vs. kone -tilanteesta! PERIKSI EI ANNETA, TAISTELU JATKUU!!!

nimim. tänään on ollut hiukan hiljaista..

e:kaikki joutuu tekemään aina itse ;) t. oopa

EDIT: Noniin, nyt on paha karhu verkossa. Ensitöikseen se kiipesi internetin korkeimmalle vuorelle ja sieltä se katselee mitä pahuuksia lähtisi kuunvalossa tekemään..

Posted by OptimusPrime at 3:07 ip. | Permalink | Comments

Miksi välillä on niin vaikeaa nukkua, vaikka kaikki edetykset hyville unille olisi olemassa? Kaiken piti olla kunnossa, mutta uni ei vaan tullut. Jos joku ratkaisisi tämän kaavan, niin tarjoaisin kahvit. Lisäksi olen pohtinut kovasti mitä meinaan tehdä jatkossa, siis elämässäni. Aikuisena. Syksystä lähtien olisi kaikki ovet auki. Vain mielikuvitus rajana, kuten on tapana sanoa. Onnellisuutta kuitenkin piisaa vielä ja toivottavasti sitä riittää myös jatkossa. Väsyneenä ei saisi ajatella. Tänään nukun päiväunet pillukalan ja käyräkärsämarsun kanssa.

Posted by oopa at 12:03 ip. | Permalink | Comments

Ajankohtainen ja Tampereen elokuvajuhlilla palkittu Kone 17 tulee illalla telkkarista (TV2 klo 22:55). Dokumentti kertoo Voikkaan paperitehtaan yhden koneen alasajosta keväällä 2004. Nyt siis suljettiin koko tehdas, ja UPM on otsikoissa muutenkin.

Posted by Noumann at 10:22 ap. | Permalink | Comments

Siksi lukiossa päätin jo kokeilla tietoisesti nörttilookkia. Toimi. Seuraava haaste on jenkkisiilin leikkauttaminen. Toimisikohan se vielä?

Posted by oopa at 4:47 ip. | Permalink | Comments

Tieto todellakin lisää tuskaa. Tähän mennessä olen pilannut:

- elokuvanautintoni opiskelemalla elokuvatutkimusta
- lukunautintoni opiskelemalla kirjallisuustiedettä
- opiskelijaelämäni kuulumalla opiskelijayhdistysten hallituksiin (ei voi vain mennä bileisiin, pitää myös järjestää ne)
- televisionkatselunautintoni lukemalla liikaa mediakriittistä kirjallisuutta
- teatterinautintoni kirjoittamalla teatterikritiikkejä
- ihmissuhteeni jatkuvalla analysoimisella ja kysymällä kysymyksiä joiden vastauksia en halua kuulla
- loput elämäni osa-alueet opiskelemalla poliittista historiaa, kuulumalla liian moneen järjestöön ja tulemalla vahingossa tiedostavaksi

Lisäksi olen oppinut ylikriittiseksi mainontaa kohtaan opiskelemalla mainontaa, kaupallisuutta kohtaan olemalla töissä mainostoimistossa ja lakannut osaamasta kirjoittaa kirjoittamisen opiskelun seurauksena.

Älkää hyvät ihmiset tiedostako tai oppiko mitään. Älkääkä ainakaan tehkö työksenne mitään, mistä pidätte. Ajatteleminen vie hauskuuden kaikesta.

P.S. ”Tv-mainos on erittäin huono, jos se saa katsojan miettimään, pitääkö mainoksessa esitetty asia paikkansa.” – Neil Postman

P.P.S. Kirjoitan parhaillaan kandityötäni presidentinvaalien mainonnasta, ja vastenmielisyyteni mainontaa, poliitikkoja ja mediaa kohtaan sen kun lisääntyy. Olisi hienoa elää yhteiskunnassa, jossa suurin osa asioista ei perustuisi toisten kusettamiseen.

Posted by Anonyymi at 1:04 ip. | Permalink | Comments

Itsekin kymmeniä, jollen jopa satoja, työhakemuksia lähettäneenä oli "kiva" lukea ystäväni seuraava mesetys:

niinpä, pomo siirtää hakemukset suoraan roskakoriin, josta olen niitä printtaillu huvikseni ulos...

Että ei muutakuin tsemppiä työnhakuun*itkusurku-hymiö-irvistys-mikälie*!

Posted by OptimusPrime at 10:48 ip. | Permalink | Comments

Posted by OptimusPrime at 1:07 ip. | Permalink | Comments

Onpa ollut kiirusta. Perjantaina viiniä ja yöllisiä voikkareita. Eilen kivat hipat ja kavereita, joita ei ole nähnyt aikoihin. Yhden maha oli jopa kasvanut pienokaisen takia. Toivotin onnea ja suosittelin pystyraidallisia vaatteita. Myöhemmin sitten Soul Seedit, josta jatkettiin pitsakemuihin allekirjoittaneelle. Karkkiautomaatti raikasi. Kiitos kaikille ja jatketaan samaa rataa.

Ja ainoa harmittelun aihe oli pieni typo Young Creatives -kilpailun työssä. Nyt pitäisi alkaa valokuvaamaan.

Posted by oopa at 12:31 ip. | Permalink | Comments

Klikkaa suuremmaksi. Niin ja kuvassa siis Marinadi.

Posted by oopa at 4:35 ip. | Permalink | Comments

Eilen julkaistiin TV-Resistorin uusi levy "Serkut rakastaa paremmin". Bändin keikka Päiväkodissa oli sympaattisin ikinä. Kun lauletaan raukealla äänellä Jos oot vielä / heikkona mun loveen / sulla oooo-on / avain mun oveen niin kyllähän se hymyilyttää. Lämppärikin, Mikuli Hansen and the Shrinks, oli aivan mainio. Oli mukava ilta muutenkin, vaikken voittanutkaan levyarvonnassa. Meneekö tämä nyt liian hyväntuuliseksi? No, aamulla oli sentään pää kipeä ja murot loppu.

Posted by Noumann at 1:37 ip. | Permalink | Comments

Parasta mitä lauantai voi tuoda tullessaan. Pikku Torre. Turku 10.

Posted by oopa at 8:01 ip. | Permalink | Comments

On se nyt kumma. Ihan rehellinen mies menee kaupungille ja joka perkeleen paikka on täynnä kaiken maailman lippulappujukurtin käteentunkijaa. Stokkalla taistelin jukurttityttöjä ja hammasharja-messutyttöä vastaan. Anttilassa tuputettiin luotollista plussa-perkele-korttia kahdesti ja hiusvahaa. Musiikkiosasto oli täynnä takkutukkagootteja odottettelemassa jotain bändiä. Ei helvetti. Painukaan jonnekin markkinoille. Minä ostan kaupasta tavaran.

Posted by Anonyymi at 5:36 ip. | Permalink | Comments

Ostin The Knifen uuden levyn. Tykkään paljon. Eka biisi "Silent Shout" on tyrmäävä. Jos levyä pitäisi jotenkin kuvailla, niin sanoisin sen olevan jylhän innovatiivinen. Laulaja tuo mieleen jostain syystä Björkin.

Ostin ja luin myös tyrmäävän kirjan tällä viikolla. Aino Kontulan "Rexi on homo ja opettajat hullui!" nauratti, ahdisti ja pysäytti. Mitä Suomen nuorisolle on tapahtunut? Kirja on kärjistetty, ymmärrän, mutta tekstin takaa pilkistää todella ankara todellisuus. En ikinä, ikinä haluaisi olla yläasteella opettajana. No, en kyllä missään muuallakaan.

Posted by Noumann at 4:40 ip. | Permalink | Comments

Pomoni on kuunnellut Karkkiautomaatin kokoelmaa koko viikon. Alan rakastumaan bändiin, vaikka Liekistä en juurikaan pidä. Syytän ko. bändiä myös erostani, siis Liekkiä. Lisäksi tuo kokoelma soi välillä aivan hiljaa. Sitten huomaa laulavansa mukana, vaikka ei osaa sanoja. Pitäisikö käydä Stupidossa. prkl. ...Burgerit ja nää diskot.

Tänään käyn puntilla ja suunnittelen kilpailutehtävää. Saatan heittäytyä villiksi ja juoda laten. Toivottavasti hyvässä seurassa ja Kortteliravintola Kertussa. Huomenna näen kaverin.

Sunnuntai on pyhitetty levon sijasta valokuvaukselle. Pari kuvattavaa hommaa ja suunnittelua ensi viikon keikalle. Siitä saattaa saada jopa hyvin rahaa, jos vain onnistuu. Siispä suunnittelen.

Hyvä olo ja mieli jatkuu. Pitäisiköhän kirjoittaa kirja hyvinvoinnin ajattelumalleista? Tai ruveta sarasvuomaiseksi saarnaajaksi. siinä olisin hyvä.

Posted by oopa at 10:43 ap. | Permalink | Comments

Posted by oopa at 8:35 ap. | Permalink | Comments

Repesin.

Posted by Noumann at 10:30 ip. | Permalink | Comments

Ensimmäisen kerran kun tapasin ystäväni Jorden, oli hän kiperän nörtin näköinen nuori poika. Menimme Intelin lehdistötilaisuuteen (Kämp-hotelliin) haastattelemaan heidän teknologiajohtajaansa. Minä olin matkassa kuvaajana. Tilaisuus meni niin hyvin, että itse teknologiajohtaja tuli kehumaan 18 tai 17-vuotiasta Jordea hyvistä kysymyksistä. Eräässä toisessa tilaisuudessa Kauppalehden toimittaja kysyi minulta, että kuka perkele se poika oli, joka pilasi heidän juttunsa. Eivät kuulemma olleet ymmärtäneet keskustelua nanoteknologiasta prosessoripiireissä. Tai jotain.

Samassa Intelin tilaisuudessa Jorilla oli iBook. Sittemmin eräällä ISP:llä tehdyillä pelimarkoilla iTuotteiden valikoima kasvoi. Jorde muutti PK-seudulle ja kuvien perusteella myös vaatetyyli parani. Siitä se sitten on lähtenyt. Nörtteistä tulee tyylikkäitä. Ja isot silmälasit kuuluvat tyyliin. Ja tämän tekstin tarkoitus? Tässä Jorden lähettämä mahtava linkki.

Blik.

ps. Myös Jorde on HC-luokan Top Gear -fani. Niin kuin myös Sarno. Paljastetaan nyt sitten kaikki kerralla.

Posted by oopa at 1:07 ip. | Permalink | Comments

On sitä pienemmistäkin syistä päästy historiankirjoihin: UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen muistetaan jatkossa kokonaisen kaupungin tappamisesta.

Onnittelut isoveljelle, jonka työpaikka (toistaiseksi) säilyi.

Posted by Noumann at 10:58 ap. | Permalink | Comments

Sen sijaan, että kirjoittaisin parhaillaan esseetä, löysin jälleen jotakin niin paljon oleellisempaa tekemistä. Jotenkin päädyin H&M:n sivuille sovittelemaan vaatteita Ameeba-mallinuken ylle.

Kyllä, sivuilla on mallinukke, josta voi tehdä omilla mitoillaan ja ihonvärillään itsensä "näköisen". Ja sovittaa sille vaatteita.

Tämähän on parempaa kuin paperinukkeleikit. (Vaikken koskaan unhoitakaan Seurasta joskus kultaisella 80-luvulla leikkaamaani Matti Nykäs-paperinukkea. Se oli hieno. Sillä oli sukset ja Tiina-niminen vaimo.)

Ohessa siis Henkkamaukan näkemys fyysisestä olemuksestani. Nukke taitaa tosin olla laihentava, kuten sovituskopin peilitkin. Nuken muuttaminen 20 kiloa painavammaksi kun ei mittoihin paljoa vaikuttanut. Taidan vielä testata, miltä nukke näyttäisi 200-kiloisena.

Se minulta pienenä puuttuikin. Läskibarbi.

Posted by Anonyymi at 8:32 ap. | Permalink | Comments

Oikein elettynä elämästä saa paljon virtaa. Tein eilen kauniissa talvisäässä yli tunnin sauvakävelylenkin. Tutkimusmatkani seikkaili alueilla, joita en ollut koskaan kartoittanut. Aarretta en löytänyt, mutta ajatukseni kirkastuivat. Se oli parempi löytö.

Posted by oopa at 8:31 ap. | Permalink | Comments

Asun 30-luvun kivitalossa, jonka väliseinät ja -lattiat ovat lähinnä vitsi. Nyt naapureista kuuluu vain ne pakolliset, mkroaaltouunin hurina ja vessanvedot sekä satunnaiset sanaharakat. Ja alakerran mies aivastaa joka ilta kolme kertaa. Pahemminkin on ollut:

- Kimppakämpässä asuessani eka kämppis oli harmiton intialainen (joka sai välittömästi lempinimen Apu). Apu viihtyi Suomessa niin hyvin, että kutsui ystävänsäkin tänne: eräänä aamuna keittiössä oli lettuja paistamassa ihan vieras Apu2. Extra-kämppiksestä ei koskaan päästy eroon, Apu ja extra muuttivat sittemmin pois.
-Tilalle tuli Simba jostain Afrikan maasta. Yritin ymmärtää, mutta kulttuurit törmäsivät. Simba teki mm. seuraavia:
*räjäytti Hackmannin kattilani
*piti pakasteranskiksia jääkaapissa, kunnes ne alkoivat haista, jonka jälkeen ne syötiin
*osti kokonaisen pakastekanan, joka suli jääkaappiin ja alkoi valua veristä vettä lattialle. Kana keitettiin ja laitettiin takaisin kylmään. Noin parin viikon kuluttua kana alkoi kasvaa vihreätä karvaa, josta huomautin. Simba söi kanan. Aloin etsiä omaa kämppää.
-Muutin, ja eka naapuri oli tyttöbändiläinen, joka tuli poikaystävineen kotiinsa riitelemään joka yö kello 04. Kuulin kaiken. Hankin korvatulpat.
-Toisella puolella asui mummo, joka dementoitui ja alkoi kytätä minua ovenraostaan. Joku anonyymi "miesystäväni" oli kuulemma tuonut mummon eteiseen takin. Mummo selitti asiaa myös kaikille naapureille ja siivoojille. Omituisin kohtaus oli, kun mummo kiljui minulle rappukäytävässä ettei välitä, "kumpi on isäntä ja kumpi on renki, kunhan takista päästään eroon". Nauratti ja nolotti. Mitta tuli täyteen, mummo hiljeni ja katosi parin puhelinsoiton jälkeen.
-Tilalle tuli pelottava huumepariskunta. Eräässä tappelussa eteisen peilini tippui lattialle. Yhtenä yönä vessassa seinän takana karjuttiin "vittu mä tapan sen neekerin, mun naama palaa, mun naama palaa!". Asunnosta oli myös oksennettu alakerran naapurin ikkunoille. Häätö tuli.
-Toisen seinän taa muutti Maarit (nimi muutettu), joka harrasti muhevan kovaäänistä seksiä. Usein. Yleensä hommat hoiti Laiha-Aki, jolle Maarit jätti lappuja alaovelle.
-Maaritin jälkeen tilalle tuli Kolistelija-Laakso, joka harrasti jotain outoa taistelulajia. Treenit, huuto (JAI-I!) ja tömistely tapahtuivat yleensä klo 3-4 aikaan yöllä. Valitin.

Ihan kun näissä ei olisi tarpeeksi: naapuritalossa asui pitkään ylipainoinen mies, joka kyttäsi erkkeristään ilman paitaa. Toisinaan vaimokin oli vierellä. Love your neighbour, everyone.

Posted by Noumann at 6:38 ip. | Permalink | Comments

Minä ja ystäväni pillukala. Kiitos tytöt tästäkin kuvasta.

Posted by oopa at 12:12 ip. | Permalink | Comments

On hienoa olla nainen, koska

* saa kiukutella, olla lapsellinen, saada itkukohtauksia - ja syyttää kaikesta hormoneita
* ei tarvitse korjata autoja, kodinkoneita tms ( kukaan ei odotakaan minun ymmärtävän niistä mitään)
* saa olla heikko (sitäpaitsi luomalla avuttomia kauriinkatseita ja tirauttamalla pari kyyneltä saa yleensä tahtonsa läpi – ainakin isukin suhteen)

Ei ole hienoa olla nainen, koska

* niistä pirun hormoneista seuraa oikeasti edellä mainittuja kohtauksia
* olen aina turvautunut miesten apuun, joten hädin tuskin osaan vaihtaa lampun itse
* naapurintyttömäisen olemukseni ansiosta minulla ei ole minkäänlaista ammatillista uskottavuutta (siispä isona minusta tulee kahvinkeittäjä)

Kaikesta tästä huolimatta, ja kenties juuri siksi: hyvää naistenpäivää.

Posted by Anonyymi at 9:56 ap. | Permalink | Comments

Last night I saw a dream, where dear fellow pintis-blogger Ameeba tilitti that she was just an "mentally ill sea-mammal". I also remember that in my dream, Ameeba looked kinda old and tired. Like fourty years or something.

Now I am seriously confused that how mentally ill sea-mammal am I!?!

Posted by OptimusPrime at 9:40 ap. | Permalink | Comments

Nukuin erittäin huonosti, mutta silti iloitsen.
*
On kiva tehdä pätevien ihmisten kanssa töitä.
*
Päässä soi kaikki maailman kappaleet.
*
Ehkä vain lakkaan välittämästä.
*
Eilinen psykoanalyysi oli oikeasti hyvä.
*
Pintis toivottaa kaikille naisille hyvää naistenpäivää!

Posted by oopa at 8:59 ap. | Permalink | Comments

Posted by oopa at 6:43 ip. | Permalink | Comments

Nyt on meikäläisestä saatu aikaan sellainen luonneanalyysi, ettei paremmasta väliä. Tänään käsittelimme koulussa näytelmäkäsikirjoituksia. Olin kirjoittanut miehen ja naisen välisen parisuhderiidan pohjautuen muutaman vuoden takaisiin tositapahtumiin. (Hieman dramatisoituna, tosin.) Ryhmäläiset analysoivat naishahmon olevan mm. hullu, psykopaatti, tunnevammainen, sitoutumiskammoinen ja pelottava. Mies sen sijaan sai sympatiat puolelleen.

Tässä vaiheessa en tietenkään paljastanut, mihin käsikirjoitus pohjautui.

Pätkän oli myös tarkoitus olla koominen, mutta kaikkien mielestä se oli vain ahdistava. Selvähän se: eihän tunnevammaisen psykopaatin huumoria voi kukaan ymmärtää.

Lisäksi sain valistusta roolipelejä ja fantasiakirjallisuutta harrastavalta tytöltä. Nyt tiedän miten tanssitaan pornopolkkaa ja troikkaa ja mikä on selkie. Kaikkea sitä oppii, kun vanhaksi elää.

(Selkie= ilmeisesti johonkin kelttiläiseen mytologiaan pohjautuva ihmishahmo, joka muuttuu halutessaan hylkeeksi.) Surullisenkuuluisaan hyljeperformanssiini perustuen tunnistin itseni välittömästi selkiekansaan kuuluvaksi.

Olen mielisairas merinisäkäs.

Posted by Anonyymi at 1:00 ip. | Permalink | Comments

Ranskalaiset suunnittelijaveljekset Ronan ja Erwan Bouroullec suunnittelivat Kvadratin Tukholman showroomiin mielettömän hienoja seinäelementtejä. "Seinätiilistä" saa kasattua myös erimuotoisia ja elastisia tilanjakajia.
Haluan, haluan tuollaisen seinän. Äänieristyskin paranisi samalla (terveisiä naapuriin).

Posted by Noumann at 10:51 ap. | Permalink | Comments

...niin olen rakennellut yksinäisinä hetkinä muutaman dioraman Turusta. Oikeastaan kovin työ on noiden ledien kanssa säätäminen. Muuten menee melko kivuttomasti. Klikkaa kuvia nähdäksesi suuremman version.

Posted by oopa at 10:27 ap. | Permalink | Comments

Hmm, lauantaina oli täydelliset iltamat. Pienessä vallilalaisessa baarissa lauloi itse Annikki Tähti livenä. Kaunis on ääni ihmisellä. Harmi vaan, ettei kuultu koko keikkaa. Myös lasi punaviiniä maistui hyvältä.

Uusi terveellinen elämä (osittain) tuo kuitenkin tulosta. Viikonloppuna söin todella terveellisesti (la vegaani ruokaa, su kiinalaisessa kanaa). Ja se viinilasi jäi viikonlopun ainoaksi. Tänään heräsin kivuttomasti ja töihin kävelessä jopa laulatti. Olin onnellinen ja iloinen maanantaiaamuna... mitä? Pitäisiköhän elää näin myös jatkossa? Ja ei, en ole rakastunut.

Posted by oopa at 12:35 ip. | Permalink | Comments

Klikkaa suuremmaksi

Puku: Turo Tailorin André Wickström -mallistosta

Posted by oopa at 8:09 ap. | Permalink | Comments

Posted by OptimusPrime at 8:30 ap. | Permalink | Comments

Eero soittaa ilmakitaraa (Teräsbetonin biisiä) ja isä poseeraa potkukelkan kanssa.

Posted by Noumann at 7:03 ip. | Permalink | Comments

Vietin hiihtoloman Valkealassa maalaismaisemissa. Olen hiihtänyt, tarponut lumikengillä, uinut, pulkkaillut, potkukelkkaillut ja ollut lumisotaa. Vauhtia tahmaannutti ainoastaan pienoinen flunssa, joka onneksi taisi jo taittua.

Posted by Noumann at 6:46 ip. | Permalink | Comments

Posted by OptimusPrime at 2:16 ip. | Permalink | Comments

Klikkaa suuremmaksi.

Posted by oopa at 5:33 ip. | Permalink | Comments

Olen lepuuttanut salikorttia lompakon pohjalla varmaankin neljä kuukautta, ja sen kyllä huomaa. Hylkeet eivät ole ainoita elikkoja, jotka kasvattelevat rasvakerrosta talvisin.

Tänään otin radikaalin korjausliikkeen ja menin salille. Treenin jälkeen lueskelin pukuhuoneessa Fitness-lehdestä jotain "kesäksi kuntoon"- juttua. Päätin jälleen kerran, että nyt loppuu tämä epäterveellinen elo. Artikkelissa kehoitettiin tekemään selvät tavoitteet ja kertomaan niistä myös tutuille. Sen pitäisi nimittäin synnyttää "positiivista sosiaalista painetta" tavoitteiden pitämiseen.

Joten nyt julistan virallisesti alkaneeksi karkki/pulla/suklaa/jäätelö-lakon ja massiivisen kutistumiskampanjan. Toukokuuhun mennessä on mahduttava viime kesäisiin farkkuihin. (Ilman mitään jenkkakahvojen pursuamisilmiötä). Tällä hetkellä en edes viitsi yrittää, ettei ala heti masentaa.

Posted by Anonyymi at 3:04 ip. | Permalink | Comments

Tänään ei ole vituttanut yhtään. Heräsin pitkästä aikaa omasta sängystä ja keittelin rauhassa kahvit. Hain alakerran leipomosta muutaman tuoreen karjalanpiirakan ja selasin läpi ~60kpl sähköposteja, joihin en viikkoon ollut päässyt käsiksi. Arviosin, että noin kolmanneksessa epäiltiin minun tarvitsevan lisää kestoa aktiin tai pidempää penistä. En kiellä enkä myönnä..

Päivä on jatkunut muutenkin mallikaasti, Ooppelin kanssa hiukanmukavia työasioita, sitten salille vetämään kunnon hartija/ojentaja -treenit ja sitten snadisti shoppailemaan. Ostin Pepe jeanssin T-paidanku halvalla sai. Mulla on tietyt vaatemerkit joita diggailen ihan erityisesti: Pepe, Fcuk (btw, French Connectionion liikkeessä Lontoossa olen saanut parasta palvelua ikinä. Mut pyydettiin sivummalle ja vietiin hissillä kädestäpitäen johonkin pohjakerrokseen jossa ei juuri ollut asiakkaita. Sitten sellainen aavistuksen gay -orientaali poju seuras ja kyseli löytyykö kokoa ja että hän voi hakea. Kyllä se jotenkin teki hyvää:), ja Tommy Hilfiger. Myös Mexxillä on jotain ihan jees kamaa joskus tangossa.

Kotonaolon kunniaksi, päätin oikein panostaa viikonlopun menúun. Tänään tarjoilen töistä saapuvalle tradenomilleni savukirjolohella ja brii -juustolla täytettyjä kuharullia. Höysteeksi lohkoperunoita ja vihanneksia. Huomenna syödään mozarella-kinkku-tomaatti-rucola pitsaa. Sunnuntai on vielä avoinna, mitäköhän sitä keksisi?

Ainiin, mistä minun _piti_ kirjoittaa, ennenkuin sorruin pitämään päiväkirjaa, oli se että tutkimuksieni mukaan, elämässä on ainakin kolme nautinnollista tilaa; nukkuminen, nussiminen ja haaveilu. Jatkan tästä sitten joskus, nyt menen tiskaamaan. Saatan jopa haaveilla siinä sivussa.

TOP 3 Haaveet today:
- ammatillinen edistyminen,
- kesä ja
- ruoka.

Nyt hauaisinkin, että sinä kertoisit mistä haaveilet? Sanovat, että kun niistä puhuu on ne askeleen lähempänä totta!

>>tiskaamaan...

Posted by OptimusPrime at 3:01 ip. | Permalink | Comments

Klikkaa suuremmmaksi.

Posted by oopa at 8:42 ap. | Permalink | Comments

Kummallista. Paskasta elokuvasta tai näytelmästä on helppo listata asioita, joiden takia piti sitä huonona, mutta hyvästä tekeleestä ei joskus pysty sanomaan muuta kuin että yksinkertaisesti piti siitä. Hyvän merkki on ainakin se, että sama teos saa itkemään, nauramaan ja ajattelemaan. Näin teki Akseli Ensemblen Ranta viime viikonloppuna Linnateatterissa.

Olin aika skeptinen sen suhteen, että Malmivaaran ja Edelmannin sisällään pitävä teatteripätkä voisi olla hyvä, mutta meikäläiseen kyllä osui ja upposi täysin. Sitä pahamaineista nykyteatteriakin voi tehdä ilman, että se on pelkkää postmoderneilla kliseillä lastattua tekotaiteellista paskaa. Tragikomiikka on vaikea laji, mutta toimiessaan se puree.

Ei muuta. Piste.

Posted by Anonyymi at 10:32 ip. | Permalink | Comments

Pari postausta alempana ollut "Pakkaussuunnittelun aatelia" nauratti, ja onhan tämäkin kyllä hauskaa parodiaa. Olikohan vielä samasta lähteestä? Mulla on muuten Charlesin levy tossa hyllyssä.

Triviatietona mainittakoon, että Guns´n Roses teki haukutulle "Spagetti Incident" -levylleen coverin tämän sarjamurhaajan biisistä "Look at Your Game Girl". Kämppis väitti äsken olevansa hyödyttömän triviatiedon kruunaamaton mestari, joten pitihän tässä päästä pätemään. Sori.

Ensi postauksessa sitten jotain kivempaa ja hyödyllisempää, kuten vaikkapa ihmettelyä ilmaisjakelulehtien buumista. LÄS, Papper, Galore, V... Ja joku kirjoitti, että nuoriso ajautuu pois perinteisten tiedotusvälineiden ulottuvilta?

-valtteri

Posted by Anonyymi at 9:33 ip. | Permalink | Comments

Tähän ikään asti olen onnistunut elämään illuusiossa, että elämän pitäisi olla jotenkin viihdyttävää. Ainakin siihen pitäisi pyrkiä. Mutta päivien ja iltojen kuluessa verkkaisesti, on täällä Hellsingissä ollut aikaa ihmetellä ja todeta josko noin sittenkään.

Vaikka minulla periaatteessa on pullat ihan mukavasti uunissa, siisti sisätyö luovassa ympäristössä (ei tosin koske vielä minua) ja nainen ketä oikeasti rakastan enemmän kuin mitään muuta(hän tosin Turussa), tunnen itseni keväisin surulliseksi ja tai masentuneeksi. Ja kun tarkemmin ajattelen, niin olin muistaakseni 13-14 vuotias, kun tajusin että "vittu kun vituttaa". Siitä asti on siis vituttanut. Välillä vähemmän, välillä enemmän (keväisin siis vituttaa eniten, en tosin tiedä miksi).

Mutta vitutuksessa on yksi hyväkin puoli. Silloin olen luovimmillani. Ajatukset sinkoilevat ja ideoita putkahtelee liukuhuhnalta. Vitutus pakottaa pyristelemään eteenpäin. Mutta kun pyristely ei auta ja huomaa että ihmisiä ympärillä ei kiinnosta, vituttaa kahta enemmän ja kierre on syntynyt.

Eilen kirjoitin kolme lyhyttä käsikirjoitusta, tarinallisia musiikkivideoita. Inspiraatiota hain Crashista, Liekistä, Air:sta ja Gipsy Kingsistä. Ekasta tuli hieman ällö, mutta jollain tapaa koin sen koskettavaksi. Kaksi jälkimmäistä ovat mielestäni vallan helkutin hyviä. Työn alla on myös yksi pidempi käsikirjoitus, siitäkin tulee kyllä helkutin hyvä, kunhan saan sen kasaan. Mutta ketä kiinnostaa, vittu kun vituttaa.

Tunnustus: En oleta, että täältä löytäisin foorumini, saati paljastaisin kullanarvoiset ideani, mutta johonkin sitä pitää purkautua. Tälläkinkertaa sinä olit uhri.

Posted by OptimusPrime at 2:08 ip. | Permalink | Comments

Ensinnäkin olen ollut intohimoinen Kaurismäki-fani aina siitä lähtien, kun näin pienenä poikana ensimmäisen kerran Varjoja Paratiisissa televisiosta. Roskakuski Nikanderin roolihahmo teki suuren vaikutuksen. Ja ei ollut Pellonpäässäkään vikaa. Mies vailla menneisyyttä toi Akille vihdoin sen suosion, jonka hän oli ansainnut tekemällä ja uskomalla omaan juttuunsa 100%. Kunnia siitä Akille.

No miten sitten Laitakaupungin valot? Ensimmäistä kertaa Akin elokuvassa vanha maailma kohtaa uuden. Ruoholahden lasikorttelit sekoittuvat vanhaan tiiilikantaiseen arkkitehtuuriin silmiin pistävällä tavalla. Päähenkilöillä on vanhat autot, mutta ympäristössä on silti myös kaikkea uutta. Lavastetut tilat ovat kuitenkin hyvin kaurismäkeläisiä, vaikka pahiksen asunnossa onki uusi B&O stereojärjestelmä.

Laitakaupungin valot on tarina. Se kuvaa yhden tarinan suuressa maailmassa hyvinkin yksityiskohtaisesti. Vanhemmat Aki Kaurismäen elokuvat ovat olleet enemmän maailman ja arvojen kertomista - niihin samastuneiden henkilöhahmojen kautta. Nyt pureudutaan siihen, mitä yksinäiselle teollisuusvartija Koistiselle kerran tapahtui. Onneton tarina, mutta toivoa on. Ei tosin yhtä paljon kuin edellisessä mestariteoksessa. Monellakin tapaan Laitakaupungin valot ei siis ole yhtä moniulotteinen.

Tarina on kuitenkin mielenkiintoinen, vaikka hieman ennalta-arvattava. Toisaalta pettämätön tyyli tehdä elokuvaa, luoda kohtauksia ja maailmankuvaa tekee Kaurismäestä todellisen mestariohjaajan. Nuoret näyttelijät (Euroopan paras naisnäyttelijä Kati Outinen on siirtynyt kaupankassaksi elokuvassa) Janne Hyytiäinen ja Maria Järvenhelmi tekevät uskottavan suorituksen. Hyytiäinen ei matki Pellonpäätä, Järvenhelmi ei Outista, vaan kumpikin tekevät oman suorituksensa. Se on kunnioitettavaa.

Innolla odotan tekeekö Aki vielä elokuvia. Niin ja kannattaa myös penkoa kirjaston arkistoista Kaurismäkien veljesten esikoinen: Valehtelija.

Posted by oopa at 12:38 ip. | Permalink | Comments

titta det här i där.

Posted by OptimusPrime at 10:50 ap. | Permalink | Comments

Tänään menen elokuviin. Viimeaikaiset elokuvakokemukset eivät ole olleet parhaasta päästä, mutta illan kaurimäkeläiseltä odotan paljon - olenhan pitkäaikainen Aki-fani.

Tänään menen myös kokeilemaan Applen Aperture-ohjelmistoa. Eihän sitä ole varaa/intoa hankkia, mutta tiedä vaikka jokin tulevista työnantajista hankkisi. Katsotaan miten äijän käy.

Onneksi flunssa on jo hellittämään päin, sillä muuten raskaasta ja pitkästä päivästä olisi tullut vieläkin raskaampi. Jos jaksan, niin tiskaan vielä jossain välissä. Jos en, niin lepään. Ansaitusti.

Posted by oopa at 9:59 ap. | Permalink | Comments